Sivut

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vallankumous syö lapsensa

Tiistai 27.4. & keskiviikko 28.4.

VAROITUS: tämä kirjoitus on tylsä

Janne singahtaa sängystä kuin hauki purkasta ja vetää aamulääkityksen huiviin samalla kuin facebook ja blogi pyörivät tietokoneen ruudulla. Odottelen ihmisten kommentteja ja palautetta edellisen illan pakerruksestani, samalla kirjoitan seuraavaa seikkailua.

Tunnen yltyvää pahenevaa tarvetta kommunikoida kaikkien kanssa sähköisesti, silloin ei edes pöpöt tartu, paitsi jos menee sormi suuhun. Käsidesi tulee tarpeeseen pakollisilla ruokatankkauksilla, joita on edelleen päivässä useita, koska näppis ja hiiri taida olla niitä kodin hygieenisimpiä paikkoja. Syödessäni huomaan että leivän päällä on pikkuhiljaa normaalit oltermannit ja meetwurstit, maku ei töki joten helpotusta ruokavalioon luvassa. Kokeilen taas Fazerin sinistä ja sekin menee, ei tosin innosta syömään toista, jotain jää vielä hampaankoloon.

Tiistaina kirjoitin kaksi blogikirjoitusta ja keskiviikkona myös kaksi. Keskiviikkona lisäksi kehitin itselleni semi-sydärin kun blogin värit sekosiva. Saipahan kiroilla pari tuntia huolella. Päivän mittaan myös söin lääkettä ja ruokaa, juttelin Marjon kanssa, mutta en muista laitoinko edes vaatteita päälle. Taisin pyyhältää Hugh Hefnerinä kylpytakki-päällä,
no joo sillä on silkkinen mulla frotee.

Toisena päivänä kävin ulkona tai jopa molempina, mutta päämissio noina päivinä oli blogi, sitä minä ajattelin, työstin ja hengitin. Sinällänsä hieno tunne kun sisällä palaa iso liekki, joka jättää kaiken muun autopilotille. Ja miksi näin? Palaute ihmisiltä oli hienoa ja rohkaisevaa ja se yllytti nostamaan rimaa ja yrittämään vastaamaan kysyntään. Alkoi olla jo jonoa palvelupisteelle, jengi alkoi jo vaatimaan uutta matskua, mutta siitä huolimatta tai itse asiassa juuri siitä syystä: ISO kiitos kaikille kommenteista ja kehuista, niistä minä pidän.

Nyt tätä kirjoittaessani huomaan ongelman: jos kirjoittaa blogia koko ajan, ei ole mitään kirjoitettavaa sen päivän tapahtumista. Täytyy varmaankin syödä pari kiloa banaaneja, heitellä kuoret ympäri taloa ja alkaa kävellä huolettomasti huoneesta toiseen, josko sitten tapahtuisi jotain mistä voisi vitsiä vääntää.

Rehkimistä välttelevä kirjoittaminen on juurikin sitä mitä lääkäri minulle periaatteessa määräsi, ja senpä vuoksi lähden huomenna kuntoilemaan.
Hopi hopi...

6 kommenttia:

  1. Tähän kohtaan puski jo writer's block:ia päälle. Näin huonoista aineksista ei ollut tarjolla muuta kuin paha kakku.

    VastaaPoista
  2. kyllä sinä voit palata ajassa taaksepäin ja kaivella menneistä tapahtumista kertomatta jääneitä sairaita yksityiskohtia.. en tarkoita että "janne syntyi inarilaisessa savusaunassa lauteiden rakoon..." vaan ehkä meikkua jne.

    VastaaPoista
  3. ja nyt täällä on pakko käydä kyyläämässä tuota samperin laskuria.. vaikka ei tuliskaan uutta tekstiä.

    ps. voikohan jostakin tilata kaikki blogin kommentit mailiin tai googleen. nyt ne tulee per teksti..

    VastaaPoista
  4. On näitä mukavaa lukea vaikka ihan naamatustenkin ollaan juteltu. Hyvää ja sujuvaa tekstiä, mustaa huumoria vakavasta asiasta =) Lisää, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Meikä on 0007, kyylien kyylä. Siistiä. ;-) Kuulostaa siltä, että voit jokseemmin paremmin, se on hyvä se. Eikös tässä ole tarkoituskin, että loppupeleissä jutut Wagnerista käy vähiin?

    VastaaPoista
  6. sun tyyli kirjoittaa on hyvä, vaikkei nyt mitään kummenpaa tai ihmeitä tapahtuiskaan... viihdyttävää ... koukuttavaa suorastaan... joka on hyvä? siis jos ei tapahdu? tai siis ihmeitä? siis joo-o...öh? :/

    VastaaPoista