Puutarhatonttu

Maanantai 3.5.

Monday again! Proggista pukkaa päälle ihan homona, kalenteri pyörii käsissä jo aamiaspöydässä, ja hyvä kun ehdin housuihini hypätä kun satelliittiasentaja kaartaa jo pihaan. Siinä Janne vähän kimpoilee pihan ja yläkerran väliä kun työstetään letkut seinän läpi, ja jossain kohtaa se pisti taas vähän puuskuttamaan, ja anoppi kävi torumaan.

Sisällä asentaja-kaveri ihasteli: Täällähän kunnon laitteet ja valkokangas, mutta missä subbari? Mun molemmissa pienen nakkikioskin kokoisissa kaiuttimissa on aktiivisubbari, ja musakanavalta pyörähti sopivasti soimaan Saden Soldier of Love. Ranne pyörähti volumella ja asentajan polvivahvistettujen työhousujen lahkeet kävivät lepattamaan.
"Jaa, tuntuuhan noista bassoa tulevan, mutta eikö tarvi subbaria?"
Pöljäkö olet, seuraavaksi sortuu seinät.

Perheessä on nyt siis uusi kovalevytallennin ja ziljoona uutta kanavaa ja osa vieläpä teräväpiirtona, edessä on loistava tulevaisuus ja perse kasvaa hometta. Puhelimella hoidetaan seuraavan tallentavan digiboksin (no, eihän mulla muita olekaan) ongelma. Laatuantennin Otto arveli että ei tule kuntoon, joten lähettää uuden ja palautan paskan kun muistan. Minulla on luottoa, jotkut vaan on tasa-arvoisempia kuin toiset, ja kiitos Laatuantenni Oy ja Otto, Laatuantenni on hyvä lafka. Tack, Laatuantenni Oy ja Otto Hartikainen.

Aamupäivän jälkeen vuorossa on karkkipäivä, anoppi-Marjatta on ostanut minulle muutaman pussillisen vähäsokerisia viinikumikarkkeja ja -lakua.
Hyviä ovat, mutta oikeasti en kai saisi syödä niitäkään, joten itsekontrolli huutaa punasella kun karkit huhuilevat minulle kaapin perältä. Dynaaminen duo, tytär ja äiti auttoivat kuitenkin tuhoamaan karkkivarannot aikas nopeasti sitten kuitenkin.

Aurinko paistaa ja lähden puutarhaan piällysmieheksi, koska Marjatta ei pysy viittä minuuttia pitempään paikallaan, joten täytyy pistää mummo hommiin ettei sillä vaan poksahda suoni päästä, tai jotain. Mä vedin pitkät kalsaritkin +5 lämpöön ja aurinkoon. Oli villatakki ja pilottirotsi ja pipo ja kaikki mustia, aurinkolaseja myöten. Kerroin miten pensasaita pitäisi harventaa ja jaksoin istuskella kymmenisen minuuttia.

Seuraavan kymppiminuuttisen huidoin itse niillä saamarin puutarhasaksilla ja siitä seuraavat huohotin ja hikoilin koska varustus ei ollut kauheen
gore-tex. Muutaman kerran siinä keräilin itseni kasaan ja kohta taas sama rumba uusiksi. Hikinen iltapäivä puolestaan päättyi saunan lämpöön ja se oli, kuten sauna yleensä on, hemmetin mukavaa.

Meniköhän taas jotain pieleen - onko ok, jos naama on märkä ja sitä polttelee ja hampaasta on lohjennut pala? Iltateellä alkoi kuppi täristä oikeassa kädessä ja piti juoda vasemmalla kun se oli vakaa.