Äitienpäivä

Sunnuntai 9.5.

Näännyttävän yön jälkeen mietin aamiaisten välillä päivän toimintasuunnitelmaa, faktaahan on että olen yksikseni kolme päivää.
Tänään tulee formuloita, superbikeja ja valioliigan ratkaisuottelu, ruokaa löytyy kaapista ja lääkitys on kohdallaan, joten ei pässimpää. Eikä mun tarvi ihan ypöyksin olla, Markku on luvannut tulla jatkamaan ubuntu-asennuksia kahdelle tietokoneellemme, joten häntä odotellessa väännän blogia ja roikun netissä.

At noon, ring ring kello soi, ja it-support is in da house. Homman piti mennä kutakuikin näin: siirretään kaikki valokuvat ja musat sekä omat tiedostot ulkoiselle kovalevylle ja poistetaan koko Windows. Omat paineensa työlle asettaa syy-seurausketju, eli jos onnistumme hukkaamaan valokuvat voin allekirjoittaa avioeropaperit samantien, rouva näkisi sitten lapun pöydällä kun palaisti kotiin. Valokuvia on sitten ihan helvetisti, ja koska itse pääpiru on jossain Espanjan seutuvilla, emme tiedä voidaanko niitä yhtään karsia.
Kaikki talteen on päätös, mutta koska esimerkiksi Tansanian matkasta on omien kuvien lisäksi 3-4 matkakumppanin valokuvat on tuolta reissulta about 5000 kuvaa. Tiodonsiirrossa palaa aikaa ja parta kasvaa. Odotellessamme katsomme Suberbikejä Monzasta ja Markku muistelee kertaa kun oli itse siellä livenä seuraamaassa kisoja.

Kahden koneen kanssa taistelu alkaa muuttua pikkuhiljaa tappioksi joten välillä on hyvä syödä. Samanlaisia kanafileitä grillissä kuin eilen, mutta tällä kertaa spagetin kanssa. Feta-salaatti oli samaa, ja hyvältä maistui. Hyvä ruoka ja parempi asennus: yläkerran verkonpaino osoittautuikin yllättävän toimivaksi paketiksi, tuo vanha paska näytti hyvältä ja starttasi ja sammui silmänräpäyksessä vanhaan XP:hen verrattuna. Talon "uudempi" läppäri teki kuitenkin elämästä vaikeaa, näytönohjain oli niin ufo ettei uusi käyttöjärjestelmä saanut siitä mitään tolkkua. Ajatus turhaan tehdystä kuuden tunnin työstä alkoi vetämään hartioita lysyyn. Markku päättää jättää windows:it molempiin koneisiin, kaiken varalta, ja läppärin kanssahan se on nyt välttämättömyys. Insinöörin mieli ei halua antaa periksi ja hän aikoo tutkia kotonaan vielä netistä ajureita.

Vaikka en itse osallistunutkaan varsinaiseen asennukseen tai käytännön työhön, oli sen seuraaminen ja uusien juttujen ymmärtämisen yrittäminen sen verran kuluttavaa, että kovalevyltä katsottu formulakisa meni vähän torkahtelun puolelle. Sen jälkeen siiryin yläkertaan katsomaan Chelsea:n maali-iloittelua ja mestaruusjuhlia historiallisella yhden kauden maaliennätyksellä. Ei ollut kylläkään mun oma jengi, mutta lohtuna olikin ettei ManU voittanut mestaruutta. Tv:n parissa vierähti loppuilta,
kunnes lähdin treenaamaan nukkumista levottomien jalkojen kanssa
(olisihan se perin ikävää treenata ilman jalkoja).