Aurinkoista menoa

Torstai 6.5.

Aurinko paistaa ja leikkuri on varattu, anoppi autoon hakemaan sitä heti aamukahdeksalta, hus! Kohta se tulee takaisin tyhjin käsin, ei siellä sitten mitään konetta ollutkaan, oli kuulema mennyt rikki. Kyllä palvelupankki on aina palvelupankki. Aamupäivä surffataan sitten muissa hommissa kunnes puolilta päivin puhelin soi - nyt olisi leikkuri odottomassa.

Mä käyn hakemassa koneen ja 2T-bensaa, ja eikun ulos riuhtomaan korppusaha käyntiin. Huikea peli leikkaa pöpelikköä, kuin veitsi voita ja meikäläinen tempaisee heti kärkeen 5 metriä latvustoa tasaiseksi, sitten kone pois käsistä ja takki pois päältä. Täytyy vetää henkeä muutamman kerran syvään, jonkin verran se kapistus painaa kun sitä joutuu pitelemään suorassa linjassa oman päänsä korkeudella. Tällaisia vetoja 2-4 kertaa ja sitten kone sammuksiin ja istun vähän pidemmäksi aikaa huilaamaan ja juomaan juomapullosta vettä.

Kolmannen isomman huilitauon kohdalla pomo tulee käymään ja juomme kahvit toimistossani, eli puutarhassa. Rupatellaan mukavia työasiota ja suunnitellaan yksi jos toinenkin remotti pihapiiriimme - noin niinku teoriatasolla. Koska ilma on hieno ja ulkona on kiva olla, hänkin päättää hankkia saman taudin ja sluibata koko kesän.
"Sorry vaan, tää ei tartu, pitää olla tällainen vähän erikoisempi yksilö."
Sit se lähtee, kun erikoisuus ei taviksella riitä.

Puutarhan silpominen jatkuu ajatuksella ensin muotoilen suorat linjat ja sitten napsin latvat rikkonaisen erimittaisiksi, jotta lehdet kasvaisivat joka puolelle tasaisesti. Siirtyessäni aidan julkisivupuolelle, joudun seisomaan jyrkän ojan penkereellä, joka on lällistä liukas. Pari kertaa luisun melkein selälleni kuraojan pohjalle, ja kun ne perhanan terät käyvät turhan lähellä orvaskettäni käyn vaihtamassa kengät. Jalkapallokengissä on nappulat ja ne pitävät paremmin savisessa rinteessä, ulkonäollisesti lyön varmasti kotikorttelin tyylittömyysmittariin uudet pohjat. Loppuviimeistelyn taitelen Darth Vader -tyyliin huiskimalla terällä viistoja viiltoja ja survaisuja aidan tiheämpiin kohtiin. Yksikin mummo oikein pysähtyi ja jäi suutaan aukoen äimistelemään moista barbaarimaisuutta, ja anoppi nauraa hekotteli.

Kello tuli juurikin 17:00 kun sain koneen lopullisesti kiinni, ja soitin vielä liikkeeen voinko palauttaa sen vielä tänään. Sikäläinen mangement oli hakemassa jotain romua trukillansa, ja oli palaamassa hallille vartin päästä. Kone saatiin pienen odottelun jälkeen pois käsistä ja suunta kohti seuraavaa määränpäätä. Marjo käski hakea samalla reissulla tarjouksesta Kekkilän (luonnollisesti) puutarhamultaa, 5 säkkiä hintaan 15.90€.

Säkit löytyvät ulkoa pinosta ja hinta mätsäsi tilauksen kanssa. Kassalla oli kolmen ihmisen jono kun tyttö ei tiennyt mitä oli oikein sille asiakkaalle myymässä, eikä tietenkään hintaa. Lopulta myymäläpäälikkö? antoi tavaran ja lupasi soittaa maanataina jos pitää lähettää lasku perässä. Ei siinä mitään...
"Moi, ottaisin 5 säkkiä Kekkilän puutarhamultaa hintaan 15,90€."
Alkoi 5 minuutin tuijotus näyttöruutuun ja koodin etsiminen. Sanoin samat koordinaatit pariinkin kertaan, mutta muija ei saanut ruudulle mitään sinnepäinkään. Lopulta ehdotin että käymme yhdessä ulkona katsomassa hintalappua, ja koska hän nosti perseensä penkistä suuntasin ulko-ovelle. Ovella huomaan ettei perässäni olekaan ketään ja palaan kassalle takaisin. "Mitä siellä luki?" hän kysyi. No minäpä käyn sitten katsomassa ärähdin,
ja pyöräytin kroppani takaisin tulosuuntaan.

Tässä vaiheessa olin tullut siihen tulokseen että tämä böönä ei tajua asiakaspalvelusta vittuakaan, ei löydy mitään yritystä saatikka kohteliaisuutta tai pahoittelua. Tunteeton lahna joka tipauttaa hanskat tai tuijottaa lehmämäisesti eteensä jos ei tiedä/osaa. Keuhkoissa oli vielä sen verran voimaa että sain koko asfalttipihan raikaamaan kun latasin ilmoille koko kirosanarepertuaarini käydessäni lukemassa säkkien kyltin,
nyt muuten ei anoppia yhtään naurattanut.
Marssin takaisin kassalle ja olin suhteelisen pissed.

-Kekkilän puutarhamulta, 45l/säkki, 5 säkkiä, 15,90 € ilmoitin kyltin tiedot.
No se oli hoksannut kaivaa puhelimen esiin ja sai sieltä lisätietoa, mä siis tein turhan reissun ulkona ja sama jono seisoo edelleen. Poistamalla Kekkilän, pelkällä puutarhamullalla, ilmestyy näytölle etsitty tuoterivi.
-Tuo tuossa, eka rivi huudahdan ja osoitan ruutua.
-Kekkilän puutarhamulta 45 litraa, otatko yhden semmoisen? hän kysyy
-Joo
-3,50 euroa
-(voi perkele) Ei kun 15.90! 5 säkkiä maksaa 15,90!
-No mähän just kysyin otatko yhden.
-MÄ OLEN KOKO AJAN PUHUNUT 5 SÄKISTÄ HINTAAN 15,90!
Muut asiakkaat rupeavat liikahtelemaan hermostuneesti kun muija rupeaa marttyyrinä muuttamaan myyntikoodia.
Ai saatana mikä ämmä, mutisen lastatessani säkit autoon.

Kotona säädän aidan korkeusprofiilia puutarhasaksilla kun isäni puolisoineen kaartaa pihaan. Me olemme nähneet viimeksi vuosi tai puolitoista sitten, ja illan viimeiset auringon säteet nautitaan puutarhassa, kunnes he lähtevä hotelliinsa nukkumaan. Seuraavan päivän suunitelma pitää ohjelmaa lähes iltaan saakka.

Naapurin Kimmo vaihtoi vihdoinkin nastarenkaansa suvikumeihin, nastapöly kävikin jo pahasti keuhkoihini, köh köh... Tästä ympäristöteosta johtuen kutsuin hänet saunaan, koska tuo homma ei ole kivaa ja siinä sotkeentuu, ja kahden auton renkaanvaihto on ihan perseestä. Saunassa sitten ryypättiin yhdessä, Kimmo veti bissen mä mukillisen Kid's colaa.
Ei ihan vanhan käsikirjoituksen mukaan, mutta vähän sinnepäin.