Vappuaatto

Perjantai 30.4.

Wanhusten tapaan olen hereillä jo kukonlaulun aikaan eli ennen seitsämää. Tänään on kuitenkin hyvä syy herätä ja syöda aamiainen tavallista aikaisemmin, olen menossa aamupäivällä antamaan ensimmäisen kontrollinäytteen terveystalolle. Tänään myös putoaa kortisoniannokseni 60 mg:sta 45 mg:aan, siis -25% ale! Josko aina nälkä ja koko ajan hereillä meininki vähän hellittäisi, niin voisi ottaa unitblettejakin rauhallisemmin. Tiesittekö muuten että ne on kolmiolääkkeitä?

Marssin vapun hengessä laboratorioon jossa pyöritellään hetki paperita ja sovitaan tulevia tapaamisia. Käteen neula ja purkki verta, toiseen käteen kikkeli ja purkki kusta, ja pois. Samalla reissulla uskakaltaudun, nyt siis olen ensimmäistä kertaa viikkoon muiden ihmisten keskuudessa, hakemaan apteekista lisää kortisoni-pillereitä, toivottavasti siellä ei ollut sairaita hakemassa lääkkeitä. Viereisessä pikkukaupassa ei ole muita asiakkaita, ja uskallan valikoida hieman pidempään tuotteita hyllyltä. Eikos kuitenkin kohta ala jengiä puskemaan mökkiin jatkuvalla syötöllä, ja minä nappaan nakkipaketit ja maitopurkit kainaloon ja vähän äkkiä haneen. Pahin on kuitenkin vielä edessä, grilliin pitää saada läskiä tirisemään ja parhaat lihat löytyvät Citymarketista. Ei siellä mikään ruuhka klo 11 ole, mutta minä näen piruja ihan joka puolella. Hermot ovat pinnassa, pitää melkein pistää kädet taskuun etten rupea tönimään ihmisiä kauemmaksi levittelemästä bakteerejaan. Onneksi mikään tautinen kakara ei tule eteen kikkailemaan,
mä olisin varmaan potkaissut tai jotain.

Puolen päivän jälkeen tuorein blogijulkaisukin lentää pesästä ja alkaa pop-kirjoittajan vapaapäivä. Puutarhassa lueskelen ja juon kahvia, lopulta jutellaan naapurin Kimmon kanssa elämää suurempia kunnes viltistä huolimatta on jo pirun kylmä. Eilinen urheilupäivä joko vaikuttaa tai sitten ei, mutta mun pitää taas ottaa 500 mg Panadolia, jo toinen päivä putkeen pain killerillä.
Mä just pääsin noista kamoista eroon, and now they keep pulling me back.

Ruokapöydässä alan miettiä syönkö paljon vai en. Aamiaiseksi jogurttia, tuoremehua, leipää kinkulla, oltermannilla ja kurkulla ja kahvia. Söin aamuseikkaluni jälkeen 75%:n annoksen normaalista setistäni lohta ja keittojuureksia, leipää ja maitoa ja parin tunnin päästä samanlainen setti uudestaan. Vappulounaaksi (taisi olla jo päivällisaika) 6 Wigrenin (Popsin kokoisia) lihanakkeja ja perunasalaattia. Tv:n ääressä yksi itsetehty hampurilainen. Illalla vielä teetä ja pari hapankorppua.

Painoni olin saanut hilattua ennen koko tätä hässäkkää yli 70 kilon (about puoli kiloa yli), sairaalassa painoin 67 kg. Syöttöporsaana olon jälkeen painan 68 kiloa, pitäisiköhän sitä dietille? Ne jotka eivät ole minua nähneet niin olen 183 cm pitkä, joten olisin 80 kiloisena normaalivartaloinen.

Sängyssä pulssikin on kova, melkein näen punaisia pilkkuja... home team scores! Viime kerrasta olikin kulunut ihan liikaa aikaa, ja jos tässä kerran kuolemaan ruvetaan niin sitten näin. Tänään riittää puolikas unitabletti.