Karuselli

Lauantai 8.5.

Aamiaisen jälkeen Marjo häipyy paikalta ja minä kulutan jotenkin aikaa odotellessani pohjoisen hurjia saapuvaksi, päivän ohjelmassa on Tour de Klaukkala. Ajellaan ympäriinsä muka tärkeänä etsien jotain, kunnes rouva huomaa Viirin kirppiksen. "Auto seis!" täti painaa kohti ovea (joka osoittautui vääräksi) ennen kuin auton pyörät ehtivät kunnolla pysähtyä. Isän kanssa pyöritään hetki ympyrää, kunnes pistämme auton parkkiin ja alamme parittaamaan hänen uutta (mun vanhaa) puhelinta bluetooth-yhteyteen auton kanssa. Tunti menee ennen kuin koko kopla on koossa taas, ja suuntaan isän Peugeot 307:n nokan kohti Citymarkettia. Voisin muuten ostaa tallaisen auton, mutta en voisi - tämä huutaa täysillä: lapsia kyydissä! Perillä kaupassa minä ostan elintarvikkeita kun vieraat tutustuvat muuhun valikoimaan. Kauppareisun jälkeen päräytämme himaan, josta poimimme kotiin palanneen Marjon kyytiin ja lähdemme kohti Uudenmaan leipää, kahvilaan olisi tarkoitus mennä syömään.

Tuppukylän kirous iskee kasvoille kun ovella huomaamme, että mesta menee kiinni lauantaisin klo 15:00. Eikun himaan tekemään safkaa, vaikka vieraat eivät haluakkaan olla vaivoiksi niin aivan sama, isännillä on nälkä. Marjo valmistaa ohuita broilerin pihvejä grillissä yrttipippurilla maustettuna, lohkoperunoita myöskin lämpenevät paistovadillaan grillissä ja lisukkeeksi freeshiä fetasalaattia. Älyttömän hyvää, kaikki maut piirtyvät makuhermojen kautta aivoihin kristallin kirkkaina, juuri tälläista ruuan pitää olla - selkeän simppeliä ilman turhaa kikkailua. Janne tykkää tästä (peukalo ylös). Vieraat alkavat ruuan jälkeen valmistautumaan pitkälle kotimatkalle, joten kerrataan hieman tietotekniikan ja mediaviestimien alkeita, ennen kuin vedetään piuhat irti ja kamat kantoon. Pösön nokka kääntyy kohti pohjoista, tack och adjö.

Iltaa kohti mun ihan hullu nälkä kiihdyttää vaatimuksensa ihan sfäärihin. Normaalien ruokien jälkeen klo 20:00 lääkkeen kanssa menee teetä ja meetvursti-oltermanni(17%)-hapankorppua, Lidl joku bagulette - kaksi leipää joiden päällä on lihaa ja rasvaa and stuff. Surullisen kuuluisan Tanska-lätkäpelin aikana lisää teetä ja leipää.

Yöllä roikun fb:ssä ja chättään työkaveri Antin kanssa, kunnes hän tuskastuu yhteyden tökkimiseen. Hänen kehoituksestaan teen asennuksen hänen ohjeidensa mukaan ja siiryyn messenger-maailmaan. Chatti laulaa sujuvasti ja kuulemma musat ja valokuvat vilahtavat kaverielle jakeluun nopeammin kuin facebookissa. Puoli kahdelta alkavat aivot vihdoinkin viestittämään väsymyksestä ja menen nukkumaan ilman unilääkettä.

Vaikka pää huutaa unta ja/tai lepoa, kroppa ei perkele vaan anna periksi vaan pitää kierrokset yllä. Jotenkin saan vaivutettua itseni välillä tajunnan rajamaille, mutta heräilen noin tunnin välein vilkuilemaan kelloa. Marjon taksi tulee häntä hakemaan klo 05:00 ja herään silloinkin, ja lopulta kuudelta annan periksi. En kertakaikkiaan jaksa yrittää nukkua, on liian raskasta yrittää rentoitaa itseään ja yrittää päästä uneen - mä olen ihan näännyksissä.
Onneksi kasilta pitää napata lisää kortisonia ja taas kone kiertää iloisesti.