Varaslähtö pusikkoon

Keskiviikko 5.5.

Elämä on luisunut tukevasti pois raiteiltaan ja herään viiden jälkeen, ja varhaisaamiainen tuoremehua ja jugurttia myslillä vietetään fb:n ja blogin parissa. Mä tunaan mun pikapalauteruudut uuteen tikkiin. Sitten alkaa hardware sessio, ja puran skannerin pois pöydältä. Lattialla se onkin tosi hyvä ja kätevä, ei vaan jos joku tarvii niin ilmoittakaa - saa hakea HP:n pois. Ulkoisen kovalevyn asennustöissä kontaan pyödän alla, piuhat ja oma pää ottavat osumia kun ahdasta on. "Mitä helvettiä kolistelet?" Vaimohan suorastaan säteilee tänä aamuna, tosi kiva kun sekin heräsi näin aikaisin mun seuraksi.

Kello kahdeksalta suoritetaan virallinen aamunavaus ja syödään paljon valkoisia pyöreitä puriste-eineksiä, ja sitten rinta kaarella kohti uuden päivän haasteita. Ensimmäiseksi melkein korjasin Marjon polkupyörän. Kävin ostamassa uudet sisärenkaat ja uuden penkinkin, kun kuulemma vanha on kovahko. Otin unisex-mallin, kun ei ollut naisten malleja ja se jäi vähän harmittamaan. Päräytin urheiluliikkeeseen ja löysinkin naisten satuloita. Löydöstä innostuneenä päätän hankkia naisellisemman mallin ikinä, ja taisin vetää vähän överiksi. Kysyin suu vaahdossa myyjältä onko kaikki mallit tässä ja löytyykö leveämpiä? Ostin toisenkin penkin ja sovin että sen voi palauttaa jos ei miellytä. Myyjä ystävällisesti suostuu mutta luultavasti säälistä, miettien mielessään minkälaisen läskipersemonsterin kanssa mä joudun elämään.

Korjausoperaatio siirretään kuitenkin hamaan tulevaisuuteen, kun Marjatta on saanut kannettua kevättalvella 2009 kaadetun pihakoivun halot talon seinustalta liiteriin, taivaassa on reikä eikä juurikaan sada, pensasaita here we come! Mä viritän sähköjohdot ympäri pihaa ja sitten leikkuri raksuttamaan. Eilinen sade on ravinnut koko aidan , eikä tylsä paska saa aikaan oikeastaan muuta kuin vihertävää oksamuussia. Metrin pätkä vie tuhottomasti aikaa ja vaivaa ja hetän romun kentään. Anoppi päättää että vuokrataan parempi. Nakkikeittotankkaus ja autoon. Kohta takasin ja nettiin katsomaan, että missä vitussa se mesta on. Oltiin ajettu tyylikkäästi ohi ja eikun takasin, eikä niillä sitten ollutkaan yhtään vapaana tälle päivää. Varaan leikkurin huomiseksi ja se kirjataan varauksiin. Postista koukkaan kainaloon uuden digiboksini.

Kotona keräilen oman leikkurin ja sähköjohdot vesisateessa takaisin liiteriin ja sisälle asentamaan viihde-elektroniikkaa. Olohuone räjähtää ja kohta kaaos on myös makuuhuoneessa, hetken aikaa mikään ei toimi mutta mä oon pro ja kohta kukkuu. Lopulta olohuoneen pinossa 46":sen matkatelkkarin alapuolella on neljä laitetta joissa on kovalevy ja makkarin telsullekin riittää kaksi kovoa. Videotykkiin on kytketty kaksi kovalevylaitetta, mutta niitä ei nyt noteerata kun ei kerran käyty koko huoneessa. Teknohuumassa onnistun ajamaan itseni jonkinlaiseen hyperventilaatio-tilaan ja juttu on harvinaisen levotonta ja anopin pelastaa - ei kongi, vaan Marjo joka palaa töistä neljän jälkeen samalla hetkellä kun lapion taas nakkikeittoa naamariin. Klo 17 meillä on oikea ruoka: kanaa, kasviksia ja nuudeleita suhteellisen tulisella kastikkeella, minäkin syön koska kortisoni antaa pohjattoman vatsan.

Illalla tutusti netti laulaa ja klo 20:00 lääkintäsession yhteydessä paistan itselleni 2:n munan ja 5:n nakin munakkaan ja syon sen kahden Vaasan Ruispalan päältä. Naiset hyytyvät ja menevät nukkumaan kympin huitteilla, mä painan netissä pitkää päivää Kid's colan voimalla. Faija on tulossa huomenna maisemiin ja mä teen sille gmailit, iGooglet ja facebookit valmiiksi odottamaan. Se ei tiedä tietokoneista yhtään mitään, mutta josko kuitenkin näin pidettäisiin yhteyttä useammin kuin puhelinsoitolla kerran kahdessa kuukaudessa.