Juosten kustu

Perjantai 14.5.
Herätys jälleen kerran ihan liian aikaisin, ja nyt siitä oli sekin riesa että mulla olisi aika labraan klo 9:30, jolloin pitäisi antaa veri- ja virtsanäyte. Kusihätä on kuitenkin niin armoton, että jo ennen puoli kahdeksaa steppaan terveystalon ovella jonossa muiden hätähousujen kanssa. Käyn välillä aamiaisella himassa ja sitten takaisin verinäytettä antamaan omalla vuorolla.

Päivästä tulee aivan mahtava, ja sellaisia saadaan useita putkeen. Vedän grillikatoksesta jatkoroikalla sähköt puutarhapöydälle, joten saan tietokoneen ja kaiuttimen toimimaan pidempään kuin akulla. Me syömme ja kahvittelemme ulkona, ja minä väännän blogia mahtavassa auringon paahteessa. Rouva puutarhuri on sen näköinen että kohta nakki napsahtaa, ilmeisesti ruohon leikkuuta olisi tarjolla. Kävikin onnenpotku, se lykkii itse ruohon matalaksi kunhan minä vain nykäisen koneen sille käyntiin.


Lauantai 15.5.
Voi ei, taas aurinkoinen päivä puutarhassa, leiri taas pystyyn, popit soimaan ja blogia vääntämään. Naiset lähtivät käymään Ikeassa, ja minä vietin lokoisan päivän puutarhassa, broileria ruuaksi. Koska tunsin oloni lähes Clark Kent:in veroiseksi lähdin tasaaman päivän lekottelun kuntoilun merkeissä. Kapusin polkupyörän selkään ja kävin ajamassa puolen tunnin lenkin, ensi kerralla täytyy ottaa mukaan sykemittarikin. Lääkärin asettama 120:nen maksimipulssi taisi mennä reippaastikin yli - ainakin ylämäissä, varsinkiin siinä pitkässa ja jyrkässä jonka vedin seisaaltaan. Sen verran alkoi päätä vihloa, että särkylääkkeeseen joutui turvautumaan.


Sunnuntai 16.5.
Taas aivan samanlainen kokovartalogrillauspäivä kuin edellisetkin, siis ihan tavallista. Välillä kirjoitin tai surffasin pöydän luona ja kohta taas riippumatossa lukemassa, tai viltillä tai aurinkotuolilla tai sit mä söin tai join tai...

Illalla katsottiin Slummien Miljönääri loppuun. Saihan se Oscareita ja oli ihan jees, mutta jotenkin ei osunut. Taisi olla tyttöjen leffa. Päivän mieleenpainuvin tapahtuma koettiin kuitenkin kun naiset olivat käymässä nukkumaan. Minä olin päivällä käynyt kaupassa ja olin ostanut itselleni 4 pussia sokerittomia karkkeja ja vedin ahneuksissani ne kaikki huiviin. Seurauksena ensimmäiseksi aivan karmea kaasupallo mahaan ja sitten alkoi tulitus. Mun piti mennä alakertaan, koska muuten ne ei olisi voineet nukkua. Haju - joo oli paha, mutta se ääni! Perästä kuului ihan järkyttävä pärinä, ja sitä juttua riitti pitkään.


Maanantai 17.5.
Aurinko jatkaa mollotustaan, ja minä jouten oloa. Niin oli kova homma viritellä multimediat ulos ja sitten päätyä lukemaan kirjaa, että nukahdin tuolille. Anoppi luuli että vatsalle jäänestä kädestä olisi jäänyt jännä rusketusraja. Paskat mää mitään rusketu, mun mielestä iho on muuttunut vain keltaisemmaksi. Kävin fillaroimassa sykemittarilla varustettuna 40 minuutin lenkin. Olihan sitä siinäkin, vaikka piti varoakin pulssia. Huomenna pitäisi mennä Meilahteen antamaan näytteitä ja ottaa x-rayted keuhkopornokuva.