Esileikkiä

Tiistai 18.5.

Tänään menen esitarkistukseen Meilahden sairaalaan, huomenna olisi vuorossa ensimmäinen solumyrkkyhoito (miten myrkky ja hoito voi olla samassa sanassa) sairaalakiertueen jälkeen. Olo on kuin ekaluokkalaisella kun lähden kävelemään bussipysäkille. Repussa on eväät, lääkkeet, kirja, kuulokkeet...mitä niin vittua bussihan ajaa mun ohi! Pinkaisen juoksuun ensimmäisen kerran liki kahteen kuukauteen, ja joudun vetämään kovaa koko parin sadan metrin matkan pysäkille. Ehdin, ja kyytiin. Istukaa rauhallisesti 15 minuuttia ennen näytettä ja antakaa pulssinne tasaantua, näin ohjeistetaan verinäytteen antajia. Onhan tässä aikaa, mutta ei tämä homma taaskaan ihan käsirjoituksen mukaan mennyt, minullahan kestää saada pumppu tasaantumaan edes alle 150:nen, tuon samaisen vartin verran.

Paikan päällä hoidan eritenäytteeni ja keuhkoröntgenin nopeasti pois päiväjärjestyksestä, ja olen tunnin edellä aikataulua kun marssin 82:een eli keuhkotautisten osastolle. Sielläpä sitten odotellaan se tunti lääkäriä, mutta hyviä uutisia voi vähän odottaakin. Röntgen paljastaa että keuhkoista on poistunut/vähentynyt epämääräistä ainesta, joten lääkkeet tuntuvat purevan ja parantuminen siellä on lupaavasti alkanut. Kysyn samalla tulevasta Italian lomamatkasta, joka kuulemma saadaan onnistumaan hoitojen väliin.
Yritän neuvotella itselleni korkeamman maksimipulssin,
mutta 120 nousee ainoastaan 125:een, pöh, pih ja pah.

Kun kysyn veren sokeriarvoista, lääkäri kertoo ettei niitä ole seurattu kotona oloni aikana. "Miksi sitten mun pitää vältää sokeria?" Jengi kuulemma turpoaa kortisonilääkityksen alaisuudessa, no okei mut mä painan 2 kiloa vähemmän kuin "ennen". Terveelliset elämäntavat, no pliis, jos mä en vedä röökii, bissee, rasvaa tai sokeria, niin mitä epäterveellistä jää jäljelle?
Eikä 125:n maksimisykkellä kyllä paljon vedetä vaimoakaan tai ketään muutakaan, joten taitaa mennä ihan käteen tämäkin show.

Bussilla himaan, kone kainaloon ja puutarhaan kirjoittamaan ainakin blogia. Illalla polkaistiin kolmen vartin polkupyörälenkki naapurin Kimmon kanssa. Vaikka sillä oli pyörässä vain yksi vaihde ja maastorenkaat (ilmeisesti siis maastovaihde), niin enpä olisi pärjännyt jos kisa oli vedetty. Sykeraja tuli nopeasti vastaan, mutta onneksi Kimmo käski pudottaa pienemmälle vaihteelle, ja kas, sama vauhti mutta syke tippu 10:llä.
Jos ei muuta, niin muistakaa tämä ihmiset: kun te ajatte liian isolla vaihteella niin teidän pumppu pettää ihan liian aikaisin.