Sivut

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Tuhlaajapojan paluu

Perjantai 23.04.
Astuin vihdoinkin ulos aurinkoon, Meilahden sairaalaremontti teki poistumisen sen verran kinkkiseksi että piti välillä kysyä ulko-oven suuntaa. Taksijonossa näkyy autoja, mutta ei kuljettajia, mitäs tämä nyt sitten on? Vierestä kävelevä taksari kysyy tarvitsenko kyytiä, pyöräyttää kantansa 180 astetta ympäri ja kapuamme Toyota PriukseenUusi elämä kohti kotia alkaa sähkökäyttöisesti, ja se bensamoottori käynnistyi sitten Pasilan jälkeen kun kiihdytimme ulos kaupungista.

Katselin ja ihmettelin auton kojelautaa, näyttöruutuja, radion HUD-toimintoa sekä vakionopeussäätöä joka jarruttaa tai kiihdyttaa tutkan avulla sen mukaan onko kaistalla tilaa. Olo oli kuin lentokoneen ohjaamossa ja voisinkin vaikka innostua ostamaan tällaisen auton mutta: 
a) se on pirun ruma, b) Top Gear on haukkunut sen ihan paskaksi
c) Antti Tuiskulla on ollut sellainen ja se kehui sitä.

Tulehdusarvoni oli laskenut tänään 180:stä 34:ään, mutta silti päänsärkypilleri piti vetää naamariin. Koska munuaisetkin ovat vaaravyöhykkeellä ja virtsan seasta löytyy liikaa verta, niin suositeltu särkyä helpottava aine on parasetamooli. Ei vain tunnu vaikuttavan minuun pätkääkään, joten päähän sattuu edelleen. Burana ja Ibumax jotka auttaisivat ovat kiellettyjä, ne lisäävät verenvuotoriskiä.

Kotona ovat vastassa Arttu-kissa ja Merja-serkku, joka on saapunut viikonloppuvierailulleViiden minuutin kuluttua myös Marjo-vaimo saapuu töistä. Ensimmäinen viikko pitäisi siis ottaa ilman rehkimisiä ja vältellä vieraiden ihmisten seuraa; infektiovaara ja oma vastustuskykyni on nollilla.. Meitä on siis kolme Kekkiä: minä, Marjo ja Merja - ihan kuin lastenkirjasta, sekä kissa samassa talossa. Arvelen että meillä on samat bakteerit ja luonneviat koko porukalla, joten emme pistä Merjaa nukkumaan halkoliiteriin.

Kerron heille seikkailuni sohvalla maaten, kunnes sama työkaveri joka kävi sairaalassa kyselee vointiani ja Marjo ja Merja, eli M&M - äMMät saavat tarinasta pikauusinnan. Puhuminen pistää hengästyttämään, joten käyn facebookissa ilmoittamassa soittokiellosta. Viesti ja mailit olisivat ok.

Patologi Wegener tunnisti taudin runtelemat ruumiit jo 1936, mutta en tiedä missä vaiheessa se pystyttiin diagnisoimaan elävälle ihmiselle. Jossain vaiheessa siitä tuli mahdollista ja ilman lääkitystä (alkuun kun ei vain ollut lääkkeitä) keskimääräinen potilaan elinikä oli 5kk, sitten keksittiin antaa potilaille glukokortikoidia (kortisonia) jolla elinaikaennuste nousi jo vuoteen. Syklofosfamidihoidolla (solumyrkky) höystettynä ennuste on nykyään: 90% sairastuneista on edelleen 5 vuoden jälkeen elossa ja useat elävät vuosikymmeniä. Do I feel lucky, punk?

Ensimmäisellä viikolla syön 60mg kortisonia/päivä, aine piristää ja saa aikaan jatkuvan nälän tunteen, siispä unettumuutta ja lihomista luvassa. Eipä aikaakaan kun ilmoitan olevani nälkäinen, saadaan pötyä pöytään.

Reality check: minulle ei rasvaa, ei sokeria - veren sokerit ylhäällä, eikä alkoholia - munuaiset eivät toimi 100%. Rasvaa ja sokeria ei voi kokonaan välttää, mutta päätän pitää niiden määrän mahdollisemman alhaisena.

Pestopasta ja salaatti maistuvat herkullisilta samoin maito, mutta levässä oli jotain karvasta makua. Hetken ihmeteltyäni huomaan kehittäneeni itselleni makuaistin ja maistan Oltermanni-juuston aavistuksen happamana makuna. Ennen en olisi maistanut murokakkupohjan ja Gyproc-levyn eroa, mutta nyt olin kiusallisen tietoinen erillaisten makujen maailmasta. En muista kaikkea mitä hylkäsin, mutta Kallen mätitahna, joka oli ollut käytössä 2-3 viikkoa sai aikaan sellaisen hulabaloon että vaimo heitti sen roskiin ennen kuin kaataisin koko jääkaapin sisällön lattialle. Rauha palasi keittiöön, vaikka kävinkin pari kertaa huutamassa roskiksessa makaavalle tuubille.

ÄMMät lähtivät shoppailemaan, ja minä pääsin nauttimaan rakkaista ja laadukkaista viihde- elektroniikkalaitteistani. Tv:n katselu piti lopettaa 10 minuutin jälkeen päänsäryn käydessä liian kovaksi. Tonninen Panadoli naamariin ja moottoripyörälehti käteen, lehti nurkaan kun ei pystynyt lukemaan ja tietokone (ei niin laadukas) päälle. Arvaatte varmaan että sain päänsärkyä tv:stä, tietokoneesta ja lukemisesta, minulla itsellä meni muutama tunti oivaltaa se. Silloin tuli katkera fiilis, jos ihminen ei voi muuta kuin maata, niin miten sitä aikaansa kuluttaa? Tallenusten katsominen kotona tv:stä oli ollut minun el doradoni koko sairaalareissun ajan, ja nyt se olikin mahdotonta piinallisen pääkivun takia.

Periaattessa perjantai meni ihan sumussa, melkein koko ajan syöden joko lääkkeitä tai ruokaa ja välillä silmiä lepuuttaen sohvalla, sängyssä  tai toisella sohvalla, taisinpa torkahtaa ruokapöydässäkin.
Puoli kymmeneltä unilääke ineen ja nukkumaan.

7 kommenttia:

  1. Sissus että näitä on hauska lukea !

    Missä vaiheessa olet kehittäny ittelles tämän kirjoitustaidon ja -tyylin, toiko kortisoni mukanaan (makuaistin lisäksi)?

    ps. oisit voinu mulle antaa sen mätitahnan hoitoon...

    VastaaPoista
  2. Olethan Markku joskus istunut viereisessä pulpetissa, ainahan mä näin kirjoitan, ei vain ole ollut sopivaa kirjoitusfoorumia.

    Nyt voin vetää ihan surutta ja tunteella, ei tarvitse välittää opettajan tai kenenkään asettamista rajoista :-)

    Hyvä kun kelpaa, itse pelkäsin että nyt kun veri ja suolenpätkät loppuu, niin tunnelma latistuu.

    VastaaPoista
  3. Lisääppä unenomaisia lääkehoureisia jaksoja jossa lukija joutuu miettimään että mikä on totta ja mikä unta.. ai niin David Lynch on jo käyttänyt tuota.. mutta ei kylläkään blogissa.

    Siis tekstihän on samaa mitä sulla aina suusta tulee ja hyvin saat sen kirjattua tuohon.

    VastaaPoista
  4. sun täytyy kokeilla ruudun tuijottamista raybanit päässä, niin mie ruukan rapulaaamuina tehdä, niinä harvoina sellaisina...............

    VastaaPoista
  5. Ja tässä sitten toinen; mitä hittoa sä sille kallen mätitahna-tuubille käyt riehuu? Miksi sä sille huusit? :D

    Ihanan vivahteikasta tää sun kirjoitus. Tosi vaikee selittää, mut missään vaiheessa ei ole (vielä) tuntunut sun blogia lukiessa siltä että ei jaksais lukea enempää. Keep it up!

    VastaaPoista
  6. Herrajumala tätä blogi-ohjalmaa! Kenelle voi valittaa paskasti toimivasta ilmaisohjelmasta. Saatana meinasin syödä pääni, kun taustan värit sekosivat.

    VastaaPoista
  7. Hyvin sä Janne kirjotat! Melkeen kun olis vieressä kuunnellut :-)

    VastaaPoista