Sivut

torstai 29. huhtikuuta 2010

I Can See The Light

Sunnuntai 25.4.
Aamiaisella istuu kolme Kekkiä, joista yksi on kärttyinen huonosti nukutun yön jälkeen. Marjo on joutunut kärsimään minun ennenkuulumattoman kovasta kuorsauksesta ja joutunut vielä jakamaan alakerran olohuoneen lattialle minulle levitetyn kapean patjan Arttu-kissan kanssa.
No eipähän ainakaan kylmä ole ollut.

Itse hyrisen Hesaria lukiessani tyytyväisenä, uni on ollut hyvää, syvää ja riittävää, silmät eivät arista valoa ja päänsärkykin loistaa poissaolollaan. Oululaisen hapankorppu Becelillä voideltuna on mun herkkua, olen syonyt niitä jo pari päivää ja syön taas. En kaipaa siihen muita lisukkeita, juustokin maistuu karvaalle. Nälän tunne on jatkuva, mietin kuumeisesti mitä söisin vaikka leuat jauhavat koko ajan palaa jonka haukkasin kädessäni olevasta leivästä. Vampyyrielokuvien kantava perusajatus alkaa hahmottua omakohtaisesti - you got a thirst for blood or hapankorppu.

ÄMMät käyvät aamulenkillä ja aloittavat pihan kunnostusurakan, haravat alkavat rapsahdella nurmen pinnassa. "Voi voi, nyt ei pysty auttamaan." ajattelen tv:n ääressä ja olen oikeasti tyytyväinen pääset-vapaaksi-vankilasta -korttiini. Tänään taivaan portit sitten aukeavat minullekin, ja pystyn katsomaan ohjelmia ja lukemaan lehtiä saamatta lamaannuttavaa hedaria. Tietokonekaan ei saa kipua aikaan ja aurinkolasit pysyvät pöydällä, olen valmis ottamaan vastaan kaiken mahdollisen imperialistisen hapatuksen mitä 26 tv-kanavaa, 4 kovalevytalleninta ja pari tusinaa dvd-elokuvaa pystyvät minulle tarjoamaan talon kolmesta tv:stä.
Ja sitten on vielä netti, fasten your seatbelts and switch off your brains.

Merjan paluukyyti pyyhkäisee kohta mootoritien Klaukkalan liittymän bussipysäkin ohi ja naiset ovat lähdössä sinne. Päätän lähteä mukaan, koska olen onnistunut tukkimaan pääni täyteen kaikenlaista moskaa Hollywoodista ja tarvitsen raitista ilmaa. Kapuan itse rattiin koska olen mies. Ajamisen tunne nostaa egon potenssiin miljoona ja paisun testosteronista liki sata kiloiseksi. Auto jätetään parkkiin vanhan tien varteen ja siitä kävellään moottoritien ylittävälle rampille ja sitten alas vasemman kautta kiertäen jotta päästään putkahtamaan rampin alapuolelta oikealta kohti kaukana edessäpäin siintävää pysäkkiä. Siis teoriassa.

Minä nojaan moottoritien päällä kaiteeseen, ja katson huohottaen kaukaisuuteen missä ladyt saavuttavat bussipysäkin.
Ohiajavista autoista saan osakseni mittailevia katseita.
"Huumeita vai persettäkö se on myymässä?"

Merja heilauttaa kättään ja niin minäkin, alkaa hidas n.300 metrin paluumatka. Hidastusrampilla katson tarkkaan ettei kukaan aio poistua motarilta, vauhtini on nimittäin niin hidas ettei kukaan usko ettenkö ehtisi alta pois kun autolla on jarrutusmatkaa yli 500 metriä.
Päälle ajaisivat ja ihmettelisivät vielä miten minä voin olla vieläkin edessä. "Mehän nähtiin sut jo minuutti sitten." Sössötä siinä sitten,
kun on Toyotan merkki otsassa ja hampaat konepellillä.

Heti kun Marjo lähtee spinnigiin, minä kaivan mikro-popcornit esiin, näitä olen himoinnut koko viikonlopun. Katson leffaa ja mutustelen pahvilta maistuvia kikkareita, ei ne palaneet tai mennet pilalle ne vain maistuvat pahville. Suussa on aivan karmea rasvakalvo, ja nää oli light-versiota, roikotan kieltäni kuin ajokoira ja yritän pyyhkiä sitä talouspaperilla puhtaaksi, onneksi maito puhdistaa koko suun.

Tottakai se heti haistaa mitä on tullut tehtyä ja naureskellen toruu rasvasta ja suolasta, mutta koska synti ei ollutkaan mukavaa pääsen kuin koira veräjästä. Mä niin rakastan tuota naista.

Mukava päivä päättyy teellä ja 1.tuotantokauden Frendeillä, jonka jaksot näin kolmannella katselukerralla ovat pahasti ohittaneet parasta ennen päiväyksensä. Sohvalle käpertyneenä toinen nukahtaa ennen lopputekstejä ja toinen joutuu ottamaan unilääkkeen.

2 kommenttia:

  1. kiits, vasemman reunan tilaussyötenapilla "tilaa jannen blogi" sain blogin iGooglen etusivulle. Kiits.
    http://www.facebook.com/photo.php?pid=4143729&l=80c265fc23&id=754654038

    VastaaPoista
  2. Voi ei, olisin voinut varoittaa noista katalista vääräuskoisten light-mikropoppareista! Oikeita, hyviä poppareita tulee vain kattilassa ite paistellen. Öljyt on terveellisiä eikä niitä tartte ees käyttää holvaamalla, että onnistuu. Minä tykkään oliiviöljystä. Se ei sit saa olla mitään neitsytoliviiöljyä, sitä ei oo tarkoitettu paistamiseen ollenkaan. Rypsiöljy on kai se terveellisin ja ihan jees tähänkin.

    Ja jyvienhän pitää tietysti olla niitä jenkkimäisen sinipunaisesti koristellussa pakkauksessa myytäviä, muut on feikkejä ja epätasalaatuisia. Merkki ei tuu nyt mieleen ja en voi luntatakaan, koska kauhukseni täällä pohjoisessa ei niitä näköjään myydä ollenkaan.

    VastaaPoista