Myrkytyksen oireet

Keskiviikko 19.5.

Tänään saakin sitten odotella pysäkillä bussia, joukkoliikenteen täsmällisyys ei nyt oikein vakuuta, joten aion jatkossakin tuhota otsonikerrosta omalla autolla.

Perille kuitenkin lopulta pääsen, ja potilashuoneen sijasta minulle on tuotu kaikkien potilaiden "olohuoneeseen" sänky. Siellä mitataan mm. veren sokeriarvo ja hoitaja laskeskelee että se on minulla jopa liian alhainen.
No just, nyt loppui kituuttaminen ja täältä kun pääsen niin haen kaupasta kilon suklaata ja muuta herkkua ja oikeaa limsaa ja sipsejä kanssa.

Täysillä mennään.

Neula käsivarteen (ei kiva), ja sähköpumpun kautta aletaan työntämään kehoon erillaisia nesteitä. Ensiksi menee sisään pahoinvointilääke, litra suolaliuosta blandikseksi, ja sitten puolikas sitä itteään eli syklofosfamidia - solumyrkkyä ja lopuksi tasoitellaan taas parilla litralla natriumkloridia. Hoitajat säätävät pumpun toimimaan 500 cl/tunti tahdissa, mutta kun erehtyvät näyttämään miten se toimii niin mä säädän itse sen täysille - litra tunnissa kamaa äijään ineen. Täällä en aio roikkua yhtään pidempään kun on pakko.

Operaation ajan kirjoitan blogia ja saankin neljä päivää melkein julkaisukuntoon. Päivän mittaan muutamia potilaita kay lukemassa lehden ja juttelemassa, tai miten sen juttelun määrittelee. Pari tätiä ja yksi gubbe näkivät mun tietokoneen ja alkoivat puhumaan siitä miten nykyajan nuoret tekevät kaiken koneella. Sitten se fabu alkoi paasaamaan siitä miten alokkaita joutuu intistä pois kun ovat niin rapakunnossa. Tässä kohtaa ei ollut enään mitään keskustelua vaan hänen monologinsa, ja vaikka minä yrtinkin kommentoida väliin ja saada keskustelun uusille hedelmällisemmille urille, niin tämä perkele jatkoi vain paatostaan. Tätiparat, minä nostin tyynesti kuulokkeet päähän ja jatkoin kirjoittamista. Vittuko siinä on, että jos on ihan saatanan vanha, niin on automaattisesti muka joku oikeutus jauhaa paskaa ihan mistä vaan, ja muiden pitäisi muka kuunnella ja olla samaa mieltä.

Homma saatiin pakettiin reilussa neljässä tunnissa, ja taksimatka kotiin pääsi alkamaan. Illalla karanteeni ei jaksanut olla ihan tiukimmillaan ja puutarhassa kävi yksi jos toinenkin vieras.


Torstai 20.5 & perjantai 21.5.

Myrkkyjen vaikutus tuntuu parin päivän ajan, päätä särkee ja tunnelma on melakolisen synkkä. Tylsämielisyys valtaa miehen eikä noista päivistä juurikaan jäänyt mitään kerrottavaa lapsenlapsille.


Lauantai 22.5.

Aurinkoinen lauantai ja pihalla puuhastellaan Marjon kanssa, kun äkillinen autokuume iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lähden hakemaan koeajolle Skoda Fabia RS:ää, rouva kun on puhunut haluavansa pienemmän ja ärhäkkäämmän pelin kuin farkku Golf:n.

Liikkeessä sen kinnerin ympärillä pyörii perhe joka ilmeisesti hakee pojalle uutta ritsaa. Liki tunti menee odotellessa, mutta lopulta saan avaimet ja eikun baanalle. Dieselkone lähtee vetämään välittömästi kun kaasua hipaisee ja voimaa tuntuu olevan kuin pienessä kylässä, alkuperäinen teho olisi ollut 130 hevosvoimaa, mutta tämä on lastutettu 185 heppaiseksi ja vääntokin on noussut 300:sta 400 newtoniin. Ei tarvitse kierrättää kuin bensakonetta,
vaan asiat tapahtuvat heti kun pyytää.

Marjo ajaa lenkin ja tykkää autosta, itse mietin 140 000 km:ä mittarissa - se on pikkasen liikaa 12 tonnin hintaan vaikka kyseessä on 2006 malli. Minun ajovuorollani kokeillaan enimmäinen täyskaasukiihdytys ja lähtö oli murhaava. Ratti ei ollut ihan suorassa kun tallasin pedaalia joten siitä sai pidellä kunnolla kiinni kun ohjaus rupesi vetelemään. Kakkosella survoin jo tallan pohjaan ja renkaat rupesivat kiljumaan, kolmosen jälkeen olikin vauhtia 60:n rajoitukselle yli tuplat, joten sitten rauhoitettiin.

Kimmon kanssa lähdetään palauttamaan autoa takaisin liikkeeseen, ja kun naapuri kokeilee lähtöä risteyksestä niskatuet napsahtavat takaraivoon kiinni, tai päinvastoin. "God damn it, tämähän lähtee." Tämä RS-malli on tehtaan urheilullisin joten alustakin tiukempi kuin peruskipossa, joten minä hyppään pikkutielle puikkoihin ja Kimmo saa roikkua kauhukahvassa. Menee joo, mutta kyllähän ne kilometrit ovat vieneet tiukimman terän ajotuntumasta,
hmmmm pistää miettimään.

Tarjosin Vectraa vaihdossa, mutta ei sitten kauppoja tehty, mutta aioin palata Golfin kanssa uudestaan. Kimmo ajoi mun auton takaisin ja siinä on tiukka alusta, kivireki suorastaan mutta kilpakuskit tarvitsevat kilpa-alustan.
Anytime, anywhere.