Sivut

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kuulemiin


Eräänä helmikuisena aamuna ennen sianpieremää laahustin lumisateessa kohti Helsingin Kirurgista sairaalaa.
Nyt oli systeemit ajettu sellaiselle tolalle, että kuulemattoman korvan arvoitusta päätettiin alkaa tutkimaan oikein tosissaan. Odotusaulassa unihiekkoja silmistäni raaputellen odottelin kuulotestiin joutumista.

Lääkäri halusi kuitenkin ottaa näytepalat nenästäni. Nenästä! Mikä helvetti näitä vaivaa kun sinne klyyvariin pitää ainä päästä ronkkimaan? Kysymyksillään hän kartoitti myös poskiontelon tulehduksen mahdollisuutta, sen ratkaisunahan olisi iki-ihana punkteeraus.
Tunsin kuinka kylmä hiki kasteli T-paitani.

Mä olin jo aikalailla kauhusta kankeana kun nenän puudutus pääsi käyntiin. Neulan sijaan lääkäri pyöritteli puudutusaineeseen kasteltua pumpulipuikkoa sieraimeni sisällä hi-taal-la liik-keel-lä. Varmaankin puoli minuttia epämiellyttävää tunnetta ja sitten toinen puoli.



Melissa Etheridge (feat. Joss Stone) ~
Piece Of My Heart [Janis Joplin tribute 2005]



Itse näytteenottohan vaati jonkinmoisen levittimen nenäreikään, jotta itse työkalu mahtuisi operoimaan. Jo ensimmäisen lääkärikäyntini ohessa Hyvinkäällä 2010 totesin; nenäreikä ei veny kuten esimerkiksi persreikä. Itse operaatio oli sarja tarrautumisia ja nyppäisyjä muutaman kerran, ennen kuin pala minua suostui tarttumaan pihteihin. Nenästä syöksähti verta aika runsaasti. "Se on kyllä tuo vasen puoli mikä minulla on ollut ongelmana." "Voin minä sieltäkin ottaa palasen." Ja taas mentiin. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Saatuaan haluamansa palat minua lääkäri kehoitti minua menemään leikkaussalin ovelle odottamaan korvaoperaation alkua. Notkuvin polvin ja veristen paperiliinojen kanssa tasapainoitellen lysähdin aulan penkille vetämään henkeä. Eipä taida olla kuulontarkastuksesta kyse tälläkään kertaa.

Juurikin saatuani verihyökyaallot taltutetuksi seuraava hoitaja huusi minut saliin sisään. Kävin makaamaan operaatiopöydälle lääkärin ja kolmen hoitajan häärätessä ympärilläni. Nämäkin olivat kaikki naisia. He arvelivat vasemmassa välikorvassani olevan nestettä, joten tärykalvoon puhkaistaisiin pieni reikä ja reikään asennettaisiin pieni titaaninen "pilli", korvani siis putkitettaisiin.

Lääkäri kertoi puudutusaineen polttelevan korvassa, mutta hitaasti kymmeneen laskettuani se olisi mennyt ohi. Oikeassa hän oli; se todellakin poltteli ihan pirusti, mutta meni ohi myös.

Ennen kuin lääkäri pääsi tekemään viiltoa eräs hoitajista kehoitti pyytämään lisää puudutusainetta jos sattuu. Häh? Ettekö te tiedä paljonko puudutusainetta laitetaan, ajattelin. "Joo, pyydä lisää vaan hihkuivat toiset hoitajat taustalta. Vaikka teillä oli nyt aika hyvä myyntipuhe, niin eiköhän kokeilla tällä ensiksi.

Lääkäri asetteli pääni millilleen oikeaan asentoon ja käski olla liikuttamatta sitä, sitten hän työnsi ohuen terävän instrumenttinsä korvaani. Taisin päästää jonkinlaisen ähkäisyn ja säpsähtääkin terän tehdessä viillon tärykalvoon. "Pyydä vain lisää puudutusainetta."

Lääkärin tunkiessa titaanipilliä korvassa olevaan reikään aloin päästellä enemmänkin ääniä ja kiemurtelin pöydällä. "PYYDÄ VAIN LISÄÄ PUUDUTUSAINETTA!" "Tämä on melkein paikallaan" sähähti lääkäri hampaidensa välistä. "Laita, laita" minä kiljuin.

Istuin sitten pölmästyneenä pöydällä ja yritin arvioda kuulemaani. Vasen korva kuuli ehkä paremmin kuin ennen, mutta äänenvoimakkuus heittelehti pahasti ja puheääniin tuli välillä metallinen soundi. Korva tuntui märältä, joten jotain nestettä sieltä oli valunut. Nestettä valuisi myös parina ensimmäisenä yönä kertoi lääkäri. Jokseekin päästäni sekaisin lähdin kompuroimaan ulos ovesta, pysähdyn kuitenkin kynnyksellä. "Kiitos oli tosi kivaa." Sitten jatkoin matkaani.

Seuraavien päivien aikana kuulo palautui uomiinsa ja myöhemmin tehdyssä kuulotutkimuksessa kävi ilmi että kuulen putkitetulla korvallani paremmin kuin oikealla luomukorvallani. Puolentoista vuoden kuurous oli vihdoinkin ohitse, ainakin toistaiseksi. Titaanireikä kuulemma pullahtaa itsekseen korvasta ulos vuoden parin kuluttua. Mitä sitten tapahtuu jää nähtäväksi.

5 kommenttia:

  1. Ilahtumisesi ilahduttaa minua, miehesi diagnoosi ei. Jaksaa jaksaa...

    VastaaPoista
  2. Janne - minulla wegener iski nenään v2012, samalla koko kroppa isossa tulehdustilassa. Söin 2 vuotta kortisoni treksan kuureja, ei auttanut, uusiutui.

    Luin Rauli Mäkelän kirjan ja muutin kokonaan ruokavalion gluteenittomaan. Tämä auttoi. Meilahti ei suostu puhumaan suolen toiminnan yhteydestä tulehdukeen. Itse uskon, että minulla vuotava suoli ja verenkiertoon pääsee vääriä aineita, joita vastaan elimistö hyökkää. Nyt tilanne hallussa.
    Jones

    VastaaPoista
  3. Harvoin minäkään olen näin innolla lukenut yhtäkään blogia, vaikken ko sairautta sairastakaan! Aivan ihana tyyli kirjoittaa, huumorikin osuu ja uppoaa ;) Toivottavasti voit hyvin ja jaksat päivittää meille kuulumisiasi. Terveisin Memmuli

    VastaaPoista
  4. Vieläkö ollaan hengissä?

    VastaaPoista
  5. Juu ja kyllä työstän uutta tekstiä paraikaa.

    VastaaPoista