Sivut

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Lauralle

Laura kirjoitti 19.02.2011 
Hei Janne! 
Mukavaa, että laitoit kommenttia blogistani ja omia ajatuksiasi. Välillä aina mietin, että ketkäköhän näille sivuilleni eksyvät ja ketkä näitä vuodatuksiani lukevat. 
Kirjoitat muuten itse näin lyhyenkin tekstin perusteella tosi hyvin!

Se oli helmikuun puoliväli 2011, kun surffailin blogitekstien maailmassa ja lueskelin muiden kirjoituksia. Jonkin asteista inspiraatiota olin itselleni hakemassa ja hylkäsin nopealla vilkaisulla useimmat tekstit - itseasiassa kaikki. Ei oikein tuntunut löytyvän mieleistäni tarinankerrontaa ja sille sopivaa rytmiä, joten lähdin vaaralliselle syöpä-hakusanan tielle. Se taisi olla, jos ei nyt ihan ensimmäinen, niin ainakin toinen (ehkä kolmas) blogi nimeltään Kovaluu - rupesin lukemaan sitä.

Janne kirjoitti 20.02.2011
Kohtelias kiitos kehuistasi (reilukerho kehuu toisiaan). Niin, joskus sitä itsekin pohtii että kuka lukee, mutta täytyy myöntää että olen tyytyväinen kun edes joku lukee. Varsinkin kun arkipäivän asioista ei meinaa löytyä mukaansatempaavaa tarinan ainesta, eikä lattea teksti ole edes kirjoittamisen vaivan arvoista. Omat frendit tuntuvat repivän eniten huumoria kun minuun sattuu enemmän, mutta ymmärrän jos sama yhtälö ei toimi sinun kaveripiirissäsi. Siksipä siis olet voittanut itsellesi youtube-linkin, ja ihan puhtaasti biisin nimen takia. Siinäpähän on sinulle kesäksi tekemistä :-)




Laura sairasti luusyöpää joka oli ehtinyt tehdä tuhojaan enemmänkin. Itseäni alkoi jo hieman epäilyttää ehdinkö lukea hänen kaikki kirjoitukset loppuun ennen kuin sankari kuolee. Ehdin, ja kirjoitinkin blogin kommentteihin tuon huolenaiheen - tahditonta, mutta se käy minulta niin luonnostaan. Parin muunkin "nerokkaan" kommentin jälkeen sain tämän kirjoituksen aloittaneen sähköpostin.


Kovaluu-blogista kävi ilmi, että Lauran toinen jalka oli amputoitu samoihin aikoihin kuin itse olin saanut ensioireet omasta taudistani maaliskuussa 2010. Hän oli saanut tiedon syövästään vain vuotta sitä aikaisemmin.


Laura kirjoitti 24.02.2011 

Hehee :D Kiitos linkistä. Otan treeniohjelmaani nuo alkuvideon sammakkohypyt. Kun vedän niitä tunteella joka aamu, niin eiköhän se tästä, syöpä sekä jalka!
Se on tosiaan vähän ristiriitaista tässä bloginkirjoituksessa, että lukijoiden mielestä mielenkiintoisinta tekstiä syntyy luultavasti silloin, kun kaikki menee päin seiniä. Ei kukaan jaksa kiinnostua siitä, että nyt oli kiva päivä, pääsin ruokakauppaan käymään ja jaksoin kävellä kilometrin. Jei! 
Reilukerho kommentoi: loistava blogi sinulla!

Muutaman päivän kuluttua näistä viesteistä Kovaluu-blogi vain hävisi. Olin kommentoinut ja saanut vastauksia enemmänkin kuin mitä tässä kirjoituksessa on tarjolla, joten mietin missä kohtaa olin vetänyt hommat niin överiksi, että minun oli lempattu sieltä pihalle. Pienen testin jälkeen olin kuitenkin suhteellisen varma, että blogi on poistettu kokonaan yleisestä jakelusta. Jäin pohtimaan siihen syytä.

Laura kirjoitti 4.4.2011



Hei!
Halusin ilmoittaa sinulle ihan henkilökohtaisesti, että lopetin blogini. Jatkan kuitenkin kirjoittamista pöytälaatikkoon ja toivon, että voin jossain vaiheessa luoda blogini uudestaan. Kiitos lukuisista kommenteista ja tekstieni lukemisesta! Aion jatkaa sinun blogisi lukemista, joten pistähän kirjoittaen!

Viestiin vastattuani jäin odottelemaan ilmoitusta kirjoitusten palaamisesta nettiin, mutta ne eivät koskaan palanneet.


Laura kirjoitti 9.6.2011
Mitä kuuluu Reilukerhoon? Tavoitteet on ainakin kohdillaan, blogista päätellen. (Ja piha kukoistaa, Marjon blogista päätellen :) Minä pääsin kuin pääsinkin taas kirurgin veitsen alle ja nivusesta poistettiin kaksi kohtalaista möllykkää kuukausi sitten. Leikkaus ei ollut kamalan suuri, mutta leikkaushaava tulehtui, niin minun tuuriani. Seuraava kontrolli on vasta elokuulle, koska keuhkotilanne on aika ennallaan. Tosin tässä välissä kysytään taas keuhkokirurgien mielipidettä kuvista eli keuhkoleikkauskin on mahdollinen. Miettivät taas avoleikkausmahdollisuutta, mutta kyljestä eikä keskiviivasta, mikä kuulostaa edes hivenen miellyttävämmältä vaihtoehdolta. No, aika näyttää. Aurinkoista päivää ja Artulle terveisiä!

Vastasin vielä tuohon viestiin, jonka jälkeen tulikin hiljaisempaa - uusia maileja ei tullut enään lisää. Asioita tapahtui ja vanhat jutut pääsivät vähän jo unohtumaankin, mutta muutaman kerran on tässä kuluneiden kuukausien aikana käynyt mielessäni kirjoittaa Lauralle. Tänä vuonna joulukuussa 2012 itsenäisyyspäivänä aioin viimeksi tehdä niin. Silläkään kertaa en vienyt ajatusta sen pidemmälle, ehkäpä sille oli tarkoituksensa. 


Kirjoittaja kirjoitti 14.12.2012
Terve,
Toivon, että et säikähdä, vaikka et minua tunnekaan.
Olen kovaluu-blogin kirjoittajan Laura Saven leski. Vaimoni valitettavasti kuoli sairauteensa 28-vuotiaana tämän vuoden maaliskuussa. Tarina on siis niiltä osin hyvinkin surullinen. On kuitenkin myös tietyllä tavalla iloinen ja erityinen syy, miksi otan sinuun yhteyttä.

Laura nimittäin kirjoitti viimetöikseen kirjan syöpää sairastavasta naisesta. Osittain blogiinsa perustuen, osittain muistellen, osittain keksien. Siten miten kirjoja nyt yleensä kirjoitetaan. 

Hän ei itse ehtinyt saada tietoa siitä, että WSOY päätti julkaista hänen kirjansa. Eikä varmasti oikein uskonutkaan että kustantajat voisivat hänen teoksestaan kiinnostua.

Kirjan lopussa on Lauran kiitososio: 

"Kiitokset blogini lukijoille, jotka kannustivat minua kommenteillaan kirjoittamaan ja uskomaan siihen, että sillä on merkitystä. Kiitos Janne K. ja reilukerho. Sain monet hyvät naurut. Pidä lippu korkealla!"
Löysin vasta nyt kotikoneeltamme poistetun blogin tekstejä ja niihin kirjoitettuja kommentteja, joista sattumalta osui silmiin sinun sähköpostiosoitteesi. Siksi siis tämä viesti.
Kiitos osallisuudestasi kirjan syntyyn!

Tässä linkki kirjan esittelyyn:
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510395448

Paljain jaloin -kirjalla on Facebook-sivunsa: http://www.facebook.com/PaljainJaloin

4 kommenttia:

  1. Osanotto Lauran puolesta!

    Mutta VAU!!

    //L-Kekki-

    VastaaPoista
  2. Voi ei, voi ei!

    Mä tiesin tämän jollain tasolla, mutta tietysti toivoin olevani väärässä. Luin tuota samaa blogia, joka oli hieno, rohkea ja kiinnostava siksikin, että Laurasta olisi tullut lääkäri.

    Itselleni oli kova kolaus, kun blogimaailmasta ja maailmasta poistui eräs Raija. Blogi jäi hoitamattomaksi eikä Raija vastannut enää sähköpostilla. Sitten viestiosioon ilmestyi viesti Raijan entiseltä naapurilta, joka kertoi Raijan kuolleen jo useita kuukausia aikaisemmin.

    Turha sanoa, että olisimme toisillemme pelkää virtuaalimaailmaa. Olemme paljon enemmän. Mä olen oman kuolevaisuuteni kanssa melko sinut, mutta tuntuu aivan kauhealta ajatella, että joltakulta muulta jäi elämä kesken. Näissä Tautisten blogeissa nuo reunallaolon tunteet tulevat usein niin rajuina omaan tajuntaan, että kun toivoo itse selviävänsä, toivoo melkein enemmän sitä muille.

    Voi Laura, voi Raija, valtava menetys!


    VastaaPoista
  3. Moikka Janne, ehkä vielä muistat minut, asuin lapsena melkein naapurinasi. Olipa ikävä kuulla että olet noin vakavasti sairas :( Minullekin on sattunut paha whiplashvamma, eli niska on vammautunut ja olen myös päässyt tutuksi samojen asioiden kanssa. Kelan ja Tapiolan kanssa olen taistellut 8 vuotta, läpi on käyty kaikki kipulääkkeet ja passitettu kipupolilta pihalle. On tehty kaikenmaailman testejä ja ihmetelty kuinka en ole pahasti masentunut. KOvasti tsemppiä sinulle! Marju

    VastaaPoista
  4. Mä muistan nimen ja pienen tytön...

    VastaaPoista