Italia 1. päivä

Maanantai 21.6.

Aamu kahdeksalta nostamme kaksi matkalaukkua (max 15 kg) ja kaksi käsimatkatavaraa (max 10 kg) Vectran takakonttiin ja lähdemme kohti Tampereen Pirkkalan lentokenttää. Ensiksi vierailemme vanhojen tuttujen luona Ylöjärvellä, josta Kaija hyppää mukaan ja vie auton päivähoitoon Pasille, joka poistaa ruosteet helmoista.

Elokuvatähdet yksityskoneella... not!

Kentällä loppuseuruekin liittyy mukaan joukkoomme; Marjon veli Jouni, vaimonsa Maura ja heidän 2-vuotias riesa...ei kun kakara Nelli. Ryan-Air:n king-for-a-day -teeman mukaan saimme itse viedä laukkumme hihnalle, ja jonottaminen koneeseen oli yks härdelli. Konessa penkit kahdella kolmen rivissä, eikä tietenkään minkäänlaisia kallistussäätöjä.

Marjo, Jouni, Nelli ja Maura

Perille kuitenkin päästiin ja härdelli jatkui auto-vuokraamolla ja bussi-kuljetuksessa parkki-paikalle. Olimme etukäteen varanneet ja maksaneet farmari Ford Focuksen, mutta meille osoitetussa parkki-ruudussa kökötti farkku Astra. Kun painoin avaimesta keskuslukon auki, niin parin ruudun päässä oleva Fiat Croma päästi äänen ja vilkautti valojansa. Italiassa ei kaikki ole ihan sitä mitä pitäisi, mutta me olimme tyytyväisiä, koska saimme pykälää suuremman kärryn – ja hyvä niin. 5 x iso laukku, 5 x käsimatkatavara ja lastenrattaat täyttivät farkkuperän kattoa myöten. Luukku piti sulkea tosi varovasti, ettei takalasi poksahtaisi irti.

Navigaattorihan ei sitten toimi tunnelissa ja sillä kestää hetki päästä taas kartalle mukaan, niinpä kahden tunnelin välissä risteyksen kohdalla se ilmoitti yllättäen: tästä oikealle. Vauhtia oli 90 km/h ja siinä vaiheessa kun kysyin Jounilta: ai, tästä vai, oli jo 30 metriä liian myöhäistä. Maisemareitistä tuli pikkasen pitempi kuin oletettiin, mutta kylille päästiin ja sovittu tapaamispaikka marketin pihalta löytyi.

Marina on Marjon paikallinen kollega, ja me majoitumme hänen vuoren rinteellä olevaan villaansa. Talo on hänen perheensä entinen koti, mutta miehen kuoleman jälkeen he muuttivat alemmas laaksoon ”kaupunkiasuntoon”. Meidän majapaikka toimii nykyään tilana, jonne he kokoontuvat ystävien kanssa syömään tai juhlimaan, myös garden-party on ollut suosittua ajanvietettä tässä talossa – tai siis puutarhassa.

Että tämmöinen majatalo.

Kaupassa kävimme oikein urakalla ihmettelemään paikallista tavara-valikoimaa ja lähinnä niiden käyttötarkoitusta. Maidon osto oli ihan arpapeliä, jossa panoksena oli ettei Nelli ja Janne rupea kitisemään jos se ei olekaan juuri sellaista kuin Suomessa.


Einekset osuvat suurin piirtein kohdalleen, ja iltapala sujui ilman suurempaa draamaa - tai sitten ei. Kaksivuotias Nelli sai kuulla suomalaiseen, monipuoliseen kirosanavalikoimaan kuuluvaan reperuaariini noin 15 parasta kolmen sekunnin aikana, kun huomasin kortisoni-purkin jääneen Suomeen. Ai vittu mikä pässi voi jättää tärkeimmän lääkkeen himaansa, eihän sitä tarvita kuin kaksi kertaa päivässä, vittuvittuvittuvittusaatana... Resepti oli mukana, joten huomenna heti aamusta etsimään apteekkia ja toivomaan pelastusta.

Talliin ei mahtunut, parkattiin pusikkoon

Nukkumaan mennessä aion laittaa puhelimeni latautumaan, mutta huomaan että mukana on väärä, vanhan mallinen pyöreäpäinen laturi. Ja päivän idiootti-palkinto ojennetaan...

Vitutti niin paljon etten nukahtanut vasta kunnes olin ottanut unilääkkeen.