Toilets Are Forever

Klikkaa yllä olevasta youtube-linkistä asianmukaiset blogi-soundit taustalle soimaan ja sitten lukemaan. 

HEY, CUT IT OUT!

Halleberry! Tulihan se puhelinsoitto vihdoinkin ja uutiset olivat odotetun kaltaisia. Keuhkopirut on saatu tainnutettua niin ettei ne enään riehu sisälläni. 

"Olemme saaneet taudin remissioon." kuten hän asian ilmaisi ja sitähän tässä on jahdattu jo kymmenisen kuukautta. Lääkkeiden määrääkin (sen kalliin Cellceptin) uskallettiin nyt laskea, koska lääkkeet ylipäätään rasittavat maksaa, munuaisia, vatsakalvoa tai jotain. 

Tällä kelillä voitelemme tapetin liisterillä

Nyt on itselläkin oikeastaan ensimmäisen kerran tunne että minusta tulee vielä joku päivä työkalun tapainen henkilö ja soitinkin jollekin työpaikalle varoitussoiton aiheesta. Oma arvaukseni on heinäkuun jälkeen, saikkua piirrettiin taas standardin mukaikainen 2kk, eli huhtikuun loppuun, jota jatketaan tilanteen niin vaatiessa. Mutta se on sivuseikka, nyt tuntuu siltä ettei tätä junaa enään pysäytetä. Vielä kun jaksaisi 4 päivää tuota kipsiä kädessä, niin sekin lähtisi piinaamasta.

Vessa-show on pyörinyt ennakkotietoja pidempään ja talo on siivottu tänään, vaikka homma vielä jatkuu  ja kuntta tulee pölisemään. Paskaa vain oli joka paikassa, eikä sitä enään pirukaan kestänyt - imuroin mukana.
Joskus lupasin Top 3  taksikyydit listauksen, kuten myös edellisen kirjoituksen korvaklinikalle. Toivottavasti se oli herkku.

Paskimmat taksikyydit TOP 3 - sijalla 3

Suunnittelija itse leikkaa ja liimaa

Mersu kaartaa pihaan ohjaimissaan mies jostain kaukaa Balkanin niemimaalta tai vaikkapa pohjois-Afrikasta, kaikki arvaukset ovat yhtä hyviä. Matka Meilahteen alkaa ja pysähdymme ensimmäiseen mahdolliseen risteykseen pihasta päästyämme, matkaa on tavallettu n. 40 metriä, koska vasemmalta lähestyy auto. Paitsi että kun se saapuu "iskuetäisyydelle" niin Borat pistää vankkurit liikkeelle ja olen kerrankin kiitollinen hiljaa ajavasta naisesta. Hänen ilmeensä lienee yhtä tyrmistynyt kuin omani kun ohitamme toisemme lähietäisyydeltä. "Ma voin menna kun tulen oikealta." toteaa el chaföör itsevarmasti. "Sähän tulit kolmion takaa." puuskahdan "Ei ollut kolmiota." "Mä nyt satun asumaan tämä kadun varrella ja ajan tästä risteyksestä joka päivä. Katsoppa tuonne taaksesi, siinä on kolmio. Näetkö?" "Olet oikeassa." 

T.i.l.a. alkaa hahmottua

Hell yeah mä olen oikeassa, ja sä melkein sotkit mut kolariin ajattelen mielessäni. Jos sitä toista autoa olisi ajettu kovempaa, normaalinopeudella, esimerkiksi miehen toimesta olisi pääni taksissa heilahtanut kerralla enemmän kuin koko tällä matkalla yhteensä - ja se heilui ihan pirusti. Yritin lukea lehteä, mutta jamppa kiihdytteli ja jarrutteli moottoritiellä siihen malliin ettei katseen kohdistamisestä tekstiin tullut mitään. Mä en tajua miksi motarilla ylipäätään pitää jarrutella, löysäisit vain kaasun ajoissa etkä heti survoisi sitä pohjaan kun väylää hieman aukeaa. Manskulla moshailu jatkuu kuin hevikonsertissa. 

Another One Bites The Dust

Kalkkiviivoilla, Shellin risteyksessä, Borat päättää ehtiä myös seuraaviin vihreisiin. Keskipakoisvoima vääntää pääni käännöksessä vasemmalle ja kun tuntuu että niskasta repeää lihas, kunnes täyskiihdytys tempaisee kaalin taakse jysäyttäen sen niskatukeen. Valot edessä vaihtuvat punaisiksi ja Borat hyppää jarrulle ja ohjaa samalla kadun oikeaan reunaan, täräyttäen mersun oikean puolen renkaat katukivetykseen. Joten minä sukelluksen jälkeen lähes kolhin pääni sivuikkunaan. Onneksi olo (Wegenerin takia) ei ollut heikoimmaista päästä, joten en enään viimeisillä sadoilla metreillä viitsinyt aloittaa kolmatta maailmansotaa. Vaikka laukaisuvarmistin olikin jo poistettu.

Jätetään ne kaksi kyytiä seuraaviin kirjoituksiin, johonkin hamaan tulevaisuuteen.