Murtunut mies

Molemmat emännät Espoosta.

"Hyvältä näyttää, me olemme tyytyväisiä", kommentoi minulle soittanut lääkäri keuhkoröntgenkuviani viime check-up-soitolla. Nyt olen nousukierteessä, keuhkomöröt pienenevät tasaista tahtia ja elämä alkaa tuntua suuremmalta mahdollisuudelta tehdä yhtä sun toista. Blogikirjoitus-indeksikinhän sen kertoo: tiuha kirjoitustahti = sairas ja harvakseltaan kirjoittaa terveempi kaveri. Tosin ne unohtivat soittaa viimeisimmän käynnin jälkeen, mutta tuskinpa siellä mitään romahdusta on tapahtunut - silloinhan soitto olisi takuuvarmasti pirahtanut. Huomenna taas matka käy kohti Meilahden tornisairaalaa, sittenpähän tiedetään missä päin minä pissaan.

Tällainenkin oli: naisten liikuntapäivä,
Marjo vetää Zumbaa.

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, päätin tietoisesti uhmata ylilääkärin nimenomaista kieltoa pelata futsalia. Edellisen kerran jälkeen yskin lavuaarin punaiseksi verestä ja mainitsin siitä hänelle. Tyhmä veto. Repivä liikunta ei juuri nyt sopisi keholleni, ja hän käski minun keskittyä kestävyysharjoitteluun. Nohevana kaverina menin kuitenkin ja ajattelin (tai sitten en) että olen maalivahtina ja puolustajana - ettei tarvitse juosta kovaa. Siinä sitten petersmeicheliä leikkiessäni yritin napata maalin edessä pyörineen pallon käsiini samalla kun yksi kundeista päätti potkaista sen sisään. Sormeenhan se osui. Kuului poksahdus ja jäin hetkeksi tuskissani huutamaan maalille - pallo ei uponnut verkkoon, seuraavaksi juoksin kiroillen pukuhuoneeseen ja upotin käden lavuaariin kylmään veteen.

Meni sitten ihan käteen.

Kohtapa sitä sitten oltiinkin matkalla Hyvinkään sairaalaan, itse ajoin ja yksin. Perkele mitään saattojoukkoja vaikka vähän välillä huippaakin. Vaihteiden käyttö oli himppasen hankalaa koska iskun saanut käsi oli oikea - tottakai. Ilmoittautuessani yksi hoitsista veti mua siitä sormesta ja tuumasi että sullahan löysät nivelet, murtunut se oli. Röntgenin kautta kipsattavaksi ja lääkäri kysyi tarvinko saikkua. "Juu, en." Oikean käden nimettömän luu keskellä kämmentä katkesi viistosti ja käsi kipsattiin hassuun asentoon, jotta se voisi joskus luutua takaisin kiinni.

The Man of the House

Kotona huomasin että juuston höylääminen pelkästään vasemmalla kädellä kuuluvan hankaliin asioihin. Samaan kategoriaan pääsevät nimen kirjoittaminen, lumen kolaaminen, punajuuripurkin aukaiseminen ja Marjon mielestä seksi kun se joutui olemaan päällä. Mekö muka ollaan kaavoihin kangistuttu? Jos se ei sattunut näkemään telkkaria tai jotain.

Onhan tällä kädellä hieman tehty alakerran kusiputkaremonttiakin, hakattu ja revitty seinää. Hiominen alkoi olla näillä keuhkoilla jo turhaa kohtalon härnäämistä, joten siinä kohtaa nostin käden pystyyn.
Kävin minä Mikan kanssa siirtämässä kolme ihan saatanan isoa kaappia Kruunhaasta Pakilaan. Olihan siellä muitakin, mutta jotenkin onnistuin jättämään kipsin kaapin ja seinän väliin. Gran Tourismon pelaaminen muuttui kömpelöksi, kun en ehdi vetää sivuluisuja vasurilla kiinni ja sit pölisee. Lisää kapuloita rattaisiin tuli kun toisesta pleikkarista hajosi kovalevy, ja siinä meni kaikkien Guitar Hero hahmojen lisäksi mun autot ja rahat.

Tero ja minä

Kävin minä talosta ulkonakin, työkaveri muuttaa Ouluun ja hänelle oli järjestetty läksiäspeijaiset. Siellä  tuli juteltua muille kuin sukulaisille enemmän kuin koko vuonna yhteensä.

Onnea matkaan Sami,
I'll miss you ja kiitos Triinille puolikkaasta emännöinnistä -
I'll miss you too. Teille lopuille ei ole niin väliä.

Klikkaa tästä: Lapinlahden-Linnut/Tero-ja-minä/Lyrics

Mailiini oli kolahtanut kunnalta lupa aloittaa lämmitysjärjestelmän muutostyö, joten maalämpö-show pyörähtänee jossain kohtaa Kekkilässä käyntiin.