Keuhkotähystys

Kuumeinen päivä takana, siis sananmukaiseti - ei kiireen vuoksi, ja eilisestä keuhkojen tähystyksen jälkimaininkikuumeesta alan toipumaan. Ensi viikolla sitten kanyyli taas vaihteeksi käsivarteen ja siitä sitten uutta mämmiä tippumaan, saa nähdä minkälaista jaffaa sillä kertaa tarjotaan.

Eilen marssin pyydetysti klo 7:30 Meilahden uuden kolmiosairaalan kuudenteen kerrokseen, keuhkotautien osastolle, ilmeiseti vanha osasto 82 (8.krs) on lakannut olemasta. Onkohan tämä uusi osasto 62, vai pidetäänkö vanha nimi vaikka kerros ei täsmää? Anyway, hetken hoopoilun jälkeen löytyy hoitajia, jotka osoittavat minulle huoneen numero 13, enteellinen numero osoittauttuu vielä todeksi. Sängyssä ei ole tyynyä, eikä peittoa "Mutta ethän sä varmaan heti rupeakaan nukkumaan." toteaa nainen ja kävelee pois, hyvä hyvä pääsen kohta operaatioon ja saadaan tämäkin homma over and done. Minulla oli matkalaukussani oma pyjama, mutta nöyrryn vetämään sairaalan pellepuvun päälleni, kunhan ensin käyn vaihtamassa sen pykälää pienenpään kokoon. Herätys ja aamupala saapuu huonekaverilleni, minultahan lääkäri kielsi syömisen eilisen klo 22:n jälkeen. Sitten saapuu verinäytteiden ottaja, ja mä olen kuulemma aamun ennätyspotilas - 7 putkiloa verta, wuu-huu!

Kirjan lukeminen ilman tyynyä alkaa ottamaan niskaan sen verran, että käyn pyytämässä sen hoitsujen toimistosta. Ei niin ihan heti, täti tuo sen ja opettaa minulle että ensi kerralla pitää painaa punaista nappia niin joku tulee. Ilmeisesti käytävällä on vaarallista kulkea, voikohan siellä jäädä auton alle? Kysyn kumminkin nappia painamatta että saisinko myös peiton, koska huoneessa on vilpoista. BTW tää lyyli ei tuo sitä ikinä, vaan ilmeisesti mun "oma" hoitaja tuo sen ja kertoo samalla että klo 11:15 alkaa mun show. Hetkinen, mix mä olen joutunut raahautumaan tänne melkein neljä tuntia etuajassa, ja vielä aamuruuhkassa jolloin bussikaistatkin on suljettu kuorma- ja pakettiautoilta (klo 7-9). Verikokeet? Joo niitä saa joka päivä 3.kerroksen päivystyslabrasta ja vaikka mun pitää ottaa lääke tuntia ennen tähystystä, niin silti olisin ehtinyt paikalle ajoissa jos olisin saapunut labraan 9:30-9:45. Käy vielä ilmi ettei syömättä tarvitse olla kuin neljä tuntia nykyään (ja tarkistin blogistani että ensimmäisellä kerralla aika oli kuusi tuntia), ja kaiken hyvän päälle syödä saisin vasta kolme tuntia setin jälkeen, eli 17 tuntia syömättä. Arvaatte varmaan ettei myöhäisempi tapaaminen lääkärini kanssa ollut kaikkein sympaattisin ja siinä rakentaVIMMASSA hengessä käyty.

Lääke tuli ajallaan, mutta sitä en muistanut että puoli tuntia ennen sitä itteään tulee vielä piikki perseeseen, ja se kirveli ja mä kirosin. Ajeltiin sitten mun sängyllä alakertaan, ja alkoivat puuduttamaan mun kieltä ja nielua. Ehkä olen maistanut joskus pahempaa, mutta en vain muista missä, milloin ja miksi. Onneksi puudutuslääkäri oli vanha tuttu, eikä ollut moksistaan kun aloin ärisemään kun se yritti tunkea sitä paskaa lisää mun kurkkuun, vaikka en meinannut saada henkeä kulkemaan edellisen annoksen jäljiltä. O-rengas suuhun etten pysty puremaan, ja eikun menoksi. Sen piti olla helppo nakki, mutta pari kertaa iski paniikki, kun tuntui etten saa happea ja rupeaa yskittämään ja ne vehkeet kutittivat ja tökkivät keuhkoja. Enkä tietenkään voinut sanoa mitään ymmärrettävää, käsittämätöntä älämölöä ainoastaan, huitominen aiheutti ainoastaan sen että homman päälääkäri otti minua kädestä kiinni. No hitto, jos ei muuta ole tarjolla niin mä tyydyn siihen.
Niinpä loppuaika kuljettiin käsi kädessä taloon autioon...or not.

Letkut ulos ja alkoi suuri yskimis- & sylkemisnäytös. Mä olin fyysisesti ihan puhki ja ne mömmöt alkoivat vaikuttamaan niin että en muista paluumatkasta mitään. Havahduin siihen että lääkäri tuli selittämään että voin lähteä himaan ja ensin tutkitaan näytteet ja sitten sovitaan ensi viikolle aika milloin uutta lääkettä tiputetaan. Tai ainakin luulen niin, cause I was so high, enkä palannut todellisuuteen vielä puoleen tuntiin.

Kotona olikin sitten aika vaisu olo, tuntui siltä että kurkun päästä puuttuu pala ja puhuminen sattui. Tuhdisti kipulääkettä kehiin ja perussettiä tv:n äärellä jatkoksi. Niin se ruoka, tein itselleni nuudelisoppaa ja pääsin syömään klo 15:30. Tänään olikin sitten herätessä kuumeinen olo, mutta sitä osattiinkin odottaa. Päivä meni täysin pelastusarmeijalle, vaikka kuume menikin illaksi pois. Täytyy varmaan alkaa varustautumaan 3. maailmansotaan, että talosta löytyy edes kuivamuonaa. Tänäänhän meikäläisen piti vielä olla sairaalassa täysihoidossa, ja mun olisi itse pitänyt käydä kaupassa jo maanantaina, viimeiset hätävarat tuli kaivettua kaapin perältä.

Sen verran pisti taas menomatkan taksikuskin jarruttelut moottoritiellä nypyttämään, että taidan kerätä TOP 3 - paskimmat taksimatkat-listan seuraaviin kirjoitteluihin.
Täytyy vain ensin tarkistaa etten ole jo niistä kirjoittanut.