Tiistai 3.5.
Töitten jälkeen syhkäisin saksalaiselta kuulostavaan rautakauppaan haalimaan Golfin tavaratilan täyteen lattian rakennusmateriaalia. Myyjä kertoi ettei heillä ole pikabetonia, joten plan-B käyttöön ja tavallista kyytiin. Päätin pelata sen rastin varman päälle ja otinkin eilen suositellun kolmen sijaan neljä säkkiä matkaani.
Kotona sitten vedimme parhaat paskavarusteet päällemme ja aloimme Marjon kanssa väsäämään ekaa omaa lattiaamme.
Hirveän tomupilven keskellä sotkimme poravasaralla sankossa lälliä, jonka kävimme hartaassa tunnelmassa yhdessä kaatamassa huoneeseen. "Siitähän tuli kärpäsenpaskan verran" kommentoi rouva. "Jos tehtiin liian paksu satsi" valoin uskoa joukkueeseen.
Toinen pussillinen = toinen sangollinen oli tosi löysää litkua, mutta sen levitettyäni olin pakoitettu laskemaan määrät uusiksi. Huone on kaksi metriä leveä ja 1,7 metriä pitkä, ja puolet käytettävästä olevata määrästä riitti 15 sentin viipaleeseen, 1,55 metriä siis jäljellä - eikä korkeus riittänyt kunnolla edes raudoitukseen saakka. Kolme säkkiä my ass. Onko se pikabetoni muka niin paljon riitoisampaa?
Ehdin hakemaan paikallisesta rautakaupasta 12 lisäsäkkiä ennen sen sulkeutumista, jotta saataisiin hommat loppuun. Jossain kohtaa sitä pölyä yskiessäni huomasin ettei minulla ole hengityssuojaintakaan enään mukana.
Yhteensä 13 säkin nostelun, sekoittamisen, yskimisen ja lopputuotoksen lankunpätkällä levittämisen jälkeen selkämme olivat ihan rikki, mutta pannuhuoneeseen oli kuitenkin ilmaantunut selvästi havaittava harmaa massa jota jotkut jopa lattiaksi nimittävät. Me puolestamme raahauduimme naapuriin Katin luokse suihkuun - meillähän ei tullut lämmintä vettä, koska ei ole lämminvesisäiliötäkään.
Ennen nukkumaanmenoa luin ehjän pussin kyljestä, että uusi betonipinta pitää pitää kolme vuorokautta kosteana joko muovilla päällystämällä tai kastelemalla.
"Hah, mehän tehtiin niiiiiiin märkää litkua lopuksi ettei se kuivu viikkoon."
Omaan nerouteeni luottaen pirskottelin kannusta armollisesti vähän vettä peränurkkaan, ja hain lisäsi tarkkuustyöhön vessasta säälittävän sumutepullon jolla Marjo kastelee hiuksensa. "Kyllä onnistuu, asiantuntija palveluksessasi ja ennen kaikkea, se nyt vaan on tyhmää maksaa kun voi tehdä kaiken itse."
 |
| Vähän tehokkaampi sauvasekoitin. |
Kotona sitten vedimme parhaat paskavarusteet päällemme ja aloimme Marjon kanssa väsäämään ekaa omaa lattiaamme.
Hirveän tomupilven keskellä sotkimme poravasaralla sankossa lälliä, jonka kävimme hartaassa tunnelmassa yhdessä kaatamassa huoneeseen. "Siitähän tuli kärpäsenpaskan verran" kommentoi rouva. "Jos tehtiin liian paksu satsi" valoin uskoa joukkueeseen.
Toinen pussillinen = toinen sangollinen oli tosi löysää litkua, mutta sen levitettyäni olin pakoitettu laskemaan määrät uusiksi. Huone on kaksi metriä leveä ja 1,7 metriä pitkä, ja puolet käytettävästä olevata määrästä riitti 15 sentin viipaleeseen, 1,55 metriä siis jäljellä - eikä korkeus riittänyt kunnolla edes raudoitukseen saakka. Kolme säkkiä my ass. Onko se pikabetoni muka niin paljon riitoisampaa?
 |
| Tasoittelen hiekkaa, sitten styrox ja raudoitusverkko... |
Yhteensä 13 säkin nostelun, sekoittamisen, yskimisen ja lopputuotoksen lankunpätkällä levittämisen jälkeen selkämme olivat ihan rikki, mutta pannuhuoneeseen oli kuitenkin ilmaantunut selvästi havaittava harmaa massa jota jotkut jopa lattiaksi nimittävät. Me puolestamme raahauduimme naapuriin Katin luokse suihkuun - meillähän ei tullut lämmintä vettä, koska ei ole lämminvesisäiliötäkään.
 |
| ...ja lopuksi betonit päälle ja viihtyisä huone on valmis. |
"Hah, mehän tehtiin niiiiiiin märkää litkua lopuksi ettei se kuivu viikkoon."
Omaan nerouteeni luottaen pirskottelin kannusta armollisesti vähän vettä peränurkkaan, ja hain lisäsi tarkkuustyöhön vessasta säälittävän sumutepullon jolla Marjo kastelee hiuksensa. "Kyllä onnistuu, asiantuntija palveluksessasi ja ennen kaikkea, se nyt vaan on tyhmää maksaa kun voi tehdä kaiken itse."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti