Toukokuu

Keskiviikko 4.5.

Aamulla herättyäni kävin heittämässä vettä autotallissa uudelle lattialle, eihän se mitenkään suora tai tasainen ollut, mutta kyllä kai siihen uuden vesisäiliön uskaltaisi roudata. Sumutinpullon tajusin täysin turhaksi kapistukseksi, joten heittelin ämpäristä reilumpia vesiroiskeita ympäriinsä ennen töihin lähtöä. Sieltä palattuani näin että lattia on kuiva liian monesta kohtaan, joten paiskoin H2O:ta isolla kädellä pitkin seiniä, itse asiassa kaadoin sitä niin paljon kuin sitä vain pysyi huoneessa lainehtimatta muualle autotalliin. Matalampiin kohtiin jäi ainakin sentin vesikerros seuraaviksi päiviksi, eipähän halkeilisi ainakaan kosteuden puutteesta.

Seuraavana päivänä piti turvautua pariin pain killeriin duunin jälkeen, neljässä päivässä olin vetänyt itseni piippuun ja oli tullut maksun aika. Tästä eteenpäin hidastaisin tietoisesti askelten tahtia ja lopettaisin ylimääräisen kimpoilun työpaikalla. Niin varmaan.

Lopputulos on parempi kuin entinen.

Helvetinkoneasentajatkin oleilivat tontilamme muutaman päivän ja lopputulema oli että lämmin vesi palasi hanoihin ja pattereihin. Olisi enään huoneiston viilennysyksikköä, siis ilmastointia vaille valmista tämän urakan kanssa. Sitä sitten odottelemaan, koska kesä tekee tuloaan; rouva tonkii puutarhaansa, Markku on tullut moottoripyörällä kyläilemään ja minä pystyin tuomaan pyykit ulos auringon-paisteeseen kuivumaan. Se olikin temppu joka sai Marjon pikkuhousut kastumaan välittömästi, ne nimittäin tipahtivat johonkin hemmetin lintujen juoma-altaaseen, jossa ei kylläkään tirpat hillu koska meidän Arttu juo siitä.

Seuraavalla viikolla oli maratonryhmän kauden viimeinen treeni ja siellä oli ohjelmassa "leikkimielinen" sukkulaviesti, n. 80 metrin pätkä osui jokaiselle neljä kertaa juostavaksi. Minä sain vastustajakseni kurssin vetäjän, vuoden 2009 MM-kisojen hopea- ja pronssimitalistin 1500 ja 800 metrin matkoilta.
nurmijarvenuutiset.fi/juha-menna-juoksi-kaksi-mitalia-veteraanien-mm-kisoissa

Parin vedon jälkeen kaikki alkoivat olla jo enemmän ja vähemmän puhki, mutta kun kädet läpsähtivät yhteen jokainen runttasi kaikella sillä voimalla mitä ikinä oli tarjolla. Ja minä myös - mä suorastaan lensin, olin nopein koko porukasta. Vaikka vähän epäilen että Juha antoi tahallaan minun voittaa, oli kuitenkin hienoa leijua ainakin hetken aikaa. Viestin jälkeen lähdettiin hölkkäämään pururataa ympäri ja siinä sitten wegenerin vaikutukset tulivat parhaiten/pahiten esiin. Aloitin jonon keulilla, mutta en pystynyt juurikaan kävelyvauhtia kovempaan vauhtiin, elimistö ei pystynyt palautumaan viestistä vaan jatkuva "maitohappoefekti" tuntui jylläävän jaloissa. Tietenkään jos keuhkot eivät pysty kuljettamaan riittävästi happea lihaksille, niin hapoillehan ne menee. Tultiin sitten Tuomon kanssa viimeisinä perille.

Mika kiipeää mustissaan oikealla ennen saunaa

Veljeni Mikan polttareissa huomasin olevani tilanteessa, jossa mielestäni kiteytyy aika monta kliseistä suomalaista miesenergiaan liittyvää asiaa yhdellä kertaa: ryhmä alastomia humalaisia miehiä huutamassa Suomen MM-jääkiekko-ottelulle. Juhlapaikan saunassa oli nähkääs tv, enkä ihan heti keksi minkä maalainen kaveri olisi edes uskaltanut yrittää tulla mukaan vaikka olisi kutsuttu. Ehkäpä joku venäläinen, mutta kun niitä vastaan juurikin pelattiin ja ruotsalaisethan ovat saaneet ikuisen porttikiellon tällaisiin kekkereihin. Aioin fiilistellä koko pelin löylyissä, mutta jo ensimmäinen erä meinasi viedä tajun kankaalle, joten loppupelin huusin sitten vaatteet päällä muiden kanssa ruokailutilan puolella.

Arttu sai laastarin jalkaansa

Arttu kävi eläinlääkärin kontrollikokeessa tarkistuttamassa nostetun lääkemäärän vaikutuksen kilpirauhasen toimintaan. Kuukausi takaperin lääkärin mittari oli painunut pohjaan (max 120), kun nyt pysähtyi 78:aan. Normaaliarvo taisi olla 65, mutta koska herra oli joutunut aamun paastomaan enkä ollut antanut lääkettäkään liki vuorokauteen, tippuisivat luvut liki normaaliin. Munuasarvotkin olivat zonella, joten näillä lääkemäärillä kissa hiippaileekin seuraavan puoli vuotta.




Pistetään tähän väliin treenausmusaa, koska kohta hiki lentää.

Mä olen lenkillä, olen ollut jo puoli tuntia ja hiki virtaa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Askel on kepeä, maisemakin vaihtuu ja puuskuttaminen tuntuu hyvältä pitkästä aikaa. Olen onneni kukkuloilla ja kiristän tahtia ja alan huohottamaan. Marjokin huohottaa kun aloitan loppukirin, nyt nyt nyt... Hetkinen, muistiinpanoista on tainnut jäädä sivu välistä ja hypättiin vähän asioiden edelle. Se juoksu nimittäin loppui 35:ssä minuutissa kuin seinään. Jalat saivat tarpeekseen, eivätkä suostuneet juoksemaan ilman ikävää kankeuden tunnetta yli sataa metriä, lopulta eivät enään metriäkään. Vitux mänt, vaikka kaikki palikat tuntuivat olevan kohdallaan. Kylläpä otti pattiin, ja muijakin varmaan näytteli.

Toukokuun alkaa vedellä viimeisiään, enkä kuitenkaan käynyt juoksemassa Töölönlahtea ympäri. Marjo kävi neljän päivän työmatkalla Tsekeissä. Miten niin te ihmettelette, ja niin minäkin tätä nykyajan koulumeininkiä, missä on se ylenpalttinen asioiden jankkaaminen ja ulkomuistista opettelu. Kaiken maailman kansainvälistymistä ja ihmissuhdetaitoja englanniksi puhuen. Pyh, pih ja pah, ei perus suomalainen moista hapatusta ymmärrä, pääasia että asioihin tulee muutos heti ja mielellään ilman ulkopaikkakuntalaisia. Tuon reissun ajan rattipenkki muuten sitten majaili keskellä alakerran olohuonetta ja palkintoautojen kokoelma garagessa karttui.

Piti minun kerran tulla kolmen tunnin jälkeen duunista kesken pois kun tavaratalopäälikkö ei ollut ihan varma pysynkö useista tauosta huolimatta pyörtymättä pystyssä, en ollut kyllä minäkään. Helteet olivat saapuneet ja kravatti kaulassa ei hirveästi auttanut tukalaa oloa. Yritin kyllä hakeutua ilmastointiputken alle, mutta asiakkaat tulivat kyselemään milloin mitäkin, tai sitten tuli jotain muuta puuhaa. Paskat minä sen putken alla kerennyt paljoa seisoskelemaan, tukka ehkä oli putkella kun kaahasin talossa ympäriinsä.

Yksi toinen päivä näkökenttääni ilmestyi laajeneva kaleidoskooppimainen kuvionti, samanlainen joka enteilee migreenikohtausta. Siinä vaiheessa kun en enään oikein selvää ihmisten kasvoista, saatikka tietokoneen näytöstä ja jonkun dvd-elokuvan hinta näytti olevan 178 miljoonaa, lähdin hapuilemaan kohti taukotiloja. "Sä lähdet sitten nyt kotiin" oli tuomio, mutta vartin istuskelun jälkeen palasin silmät kirkkaina takaisin lattialle. Hah, siitäs saitte! Älkää kuitenkaan ihmetelkö, jos minun näköiseni mieshenkilö tuijottaa joskus tyhjyyteen eikä siinä metrin päässä olevaan ihmiseen, minä vain näen kuvia joita muut eivät näe.

Helatorstai oli firman virkistyspäivä, ja tänä vuonna minäkin pääsin mukaan. Olipa siellä paljon vanhoja tuttuja, ja uusiakin kavereita tuli varsinkin bailatessa ihan hemmetisti lisää. Terveisiä kaikille.

Valtterin kanssa biletetään. Kuvan otti Jenny.

Ja sain vihdoinkin juostua 9 km lenkin kävelemättä läpi. Napakka kusihätä piti huolen siitä ettei viivyittely ollut optio, se viimeinen tappajamäkikin tuli heittäen ylös. Kuka on kingi? Kuka?

Ensi lauantaina on on Luisan Ja Mikan hääjuhla, ja Merja-serkku, Katri, Riikka ja herra Kumpula saapuvat meille tiistaina asustelemaan loppuviikoksi. Vierailua ennen on tehtävä vaikka mitä, kuten siivota ja maalata se vesisäiliöhuone. Niin, se on tosi tärkeää.

EPILOGI
Kun Marjo sitten siivosi sitä uutta hienoa vastamaalattua pannuhuonetta, ja samalla koko autotallia, löysi hän työmiehiltä jääneen tilauspaperin. Nimien viereen oli käsin kirjoitettu päivämääriä ja muistiinpanoja: ei yhteyttä, odottaa ja toimitettu. Luin puolihuolimatta yhden asiakkaan tiedot: Carmen, 28 vuotta, 173 cm, 68 kg, hetero, blondi, suuret rinnat, kiinteä peppu, tarjoaa seksiseuraa..."mitä hemmettiä?" Kolme A4 paperia täynnä muijien tietoja puhelinnumeroineen. Hmm, Irmalla on näköjään suuseksitarjous 30 euroa (halpaa kuin saippua) ja muutkin palvelut kuukautisten hellitettyä (ei ehkä iskevin mainoslause). "Vai onko tää sinun?" kysyy tuttu ääni vieressäni ja näen jo sieluni silmin itseni vaatimassa vahingonkorvauksia oikeudessa laitteiden myyjältä. "Tuli ero, enkä saa enään edes teoriassa puolta vaimon tuloista ja se saatanan talo johon nää pellet just asensi maalämmön pitää laittaa nyt myyntiin."

Vähän aikaa pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen, että sähkömies on löytänyt paperin repiessään vanhoja romuja seinästä. Joku talon aikaisempi omistaja on sen sinne ilmeisesti piilottanut. Naapurimme ovat kertoneet meille että tässä talossa on asunut kymmenen vuoden aikana ennen meitä neljä eri perhettä ja kaikki ovat eronneet. Toivottavasti ne työmiehet ovat edes lukeneet laput ja luulleet niitä minun panolistaksi, olisinpa tosi sonni edes jonkun mielestä.