I Will Be Popular?

Vittumaista huomata puolivälissä kauppareissua rallattaneensa puoliääneen Valko-Venäjän euroviisubiisin kertsiä, "I Love Belarus..." No en helvetissä Lukashenkon diktatuuria rakasta, pitäisi demokratian nimissä sulkea kisoista koko maa, tuo Euroopan oma Pohjois-Korea. Olisivat "rakastaneet" ihan mitä muuta tahansa kuin Belarusta, vaikka Rock'n Roll:ia, eihän tuollaista kansallissosialismia voi muut maat diggailla. Tämän siitä näköjään saa kun politiikka sanelee mikä on hyväksyttävää taidetta, kertosäe ainoastaan jää ärsyttävästi päähän soimaan. Ja balalaikan rimputus.

Euroviisuliite
Tänä vuonna on kuitenkin tarjolla monta kelpo rallatusta, joista kolme kunnon taidepläjäystä, mutta myös pari lastenlaulun tasoista esitystä jo nimiensäkin puolesta (Boom Boom ja Ding Dong) sekä uskomattoman huono Portugali. Tarjoan kuitenkin taustamusiikiksi omaa suosikkisävelmääni. Tässäpä teille Unkari, joka Sveitsiä köyhempänä vetää hatusta Celine Dion kopion, Kati Wolf:in. Sveitsihän voitti tuolla tempulla 1988, tosin nyt ei ihan taida ihan paukut ihan riittää tässä kisassa. Mitähän jos rahat olisivat riittäneet Celineen, olisiko se ollut se viimeinen niitti voitolle ja Unkarin valtion tv-yhtiön konkurssille? Eipä ole Katissa mitään moittimista, mitä nyt tuo live-show vähän pelottaa. Tämä veto kuulostaa joka kuuntelulla aina vain paremmalta ja video suorastaan pelastaa päivän, varsinkin jos sitä vertaa Unkarin oman karsinnan luomuversioon.

Unkarin karsinta (köyhä versio) - klikkaa tästä

Vuosi on kulunut blogikirjoittajana, kun huomaan tekeväni samoja asioita joista olen jo kirjoittanut silloin joskus. Pensasaita on taas leikattu, siitä samasta paikasta vuokratulla kunnon leikkurilla, ja Kekkilän multaa on ostettu hintaan 15,90 € - nyt sai vain neljä säkkiä, mutta palvelu oli tällä kertaa hyvää; tyttö nosti säkit autoon mun apuna. Vappukin vieraili taas ja Suomi aloitti lätkän MM-kisaurakan jälleen kerran,  ja sitten on vielä yksi jokakeväinen hullutus: Euroviisut. Niistä lisää vähän myöhemmin, mutta jos pensasaidat ja puutarhassa möyriminen kiinostaa niin tässä linkki hieman vähälahjaisemman kirjoittajan blogiin.
http://marjonmietteet.blogspot.com/
Seikkaileehan toki siellä myös kaikkien rakastama Janne-hahmo.


Oli kotiseutu mulla tuolla...
Isä täytti vuosia synkässä pohjolassa, joten sieläkin tuli pyörähdettyä. Karut olosuhteet näköjään tylsistyttävät elämän visuaalisen puolen arvostuksen. Naapuriin viritellään pikkuhiljaa Golf-kenttää, ei sitä kolopalloversiota, vaan Volkkarin raadoista. Kaipa se on valmis kun siinä on 18 samanlaista romua, kaikkien niiden muiden auton, moottorikelkkojen, veneiden ja kuorma-auton raatojen lisäksi. Jotenkin tulee mieleen joskus tv:stä nähty dokumentti Grönlannista ja eskimoiden kurjan näköisistä elinoloista. Kylä näytti about samalta kuin 20 vuotta sitten, samat talot ja ihmiset, joista osa ihan samoissa autoissa.

Juhlat menivät suht paikallisten normien mukaan, kansaa saapui paikalle pitkin päivää, kuka juhla- kuka työvaatteissa, - osa pestyissä, osa ei. Kahvia ja pullaa tarjottiin, ja illalla konjakkia. Muutaman juoman jälkeen yksikin lyyli huusi minulle "Tarjoilija", kun kävin musta puku päälläni katsomassa tilannetta olohuoneen puolella. "Ja mä kun luulin olevani vähintäänkin hovimestari." Pääsiäismaanataina, palattuamme takaisin kotiin, teimme puutarhatöitä helteessä, kun isä soitti ja kertoi käyneensä moottorikelkalla mökillä. Reki oli pitänyt jättää matkan varrelle, koska hanki oli niin pehmeää ettei kelkka jaksanut vetää sitä. Vauhdilla sitten pääsi pahoista paikoista yli, perille ja takaisin.

Sporttia, bodya ja tsemppistä
Juoksuakin kokeilin parin viikon tauon jälkeen. Piti juosta tuttu 11 km:n lenkki ryhmän mukana rauhalliseen tahtiin. 28 minuuttia ja 45 sekuntia riittivät 4,5 km:n päähän, sitten olikin eväät syöty ja paluu kävellen takaisin alkoi. Onneksi maisema oli kaunis ja aurinko paistoi, pari kertaa yritin juosta, mutta kroppa ei jaksanut pysyä oikeassa asennossa paria sataa metriä pitempään. Viimenen kilsa sentään tuli hölkällä, kun kaveri tuli vierelle juttelemaan enkä kehdannut enään antaa periksi kävelylle. Onhan tämä silti yksi suurimpia henkilökohtaisia tragedioita mitä maa päällään kantaa, mä en tiedä etukäteen omaa päivän kuntoani. Yleensä sen huonon päivän tietää vasta kun paskat on jo housuissa, keho ei varoita etukäteen tai sitten en osaa kuunnella sitä enään.

Arttu vai poltergeist?
Piti hetki miettiä pari päivää sitten että mitä oiken eteisessämme on tapahtunut. Hetkeä aiemmin en ollut huomannut mitään ja kun seuraavan kerran kuljen ohi niin matto on täynnä linnun höyheniä. Niiden omistaja löytyi keittiön ulko-oven edestä reporankana makaamasta. Vanha herra oli tuonut saaliinsa näytille, ja näin kantanut oman kortensa kekoon yhteisen hyvinvointimme eteen. Vastuuntuntoinen kissa, mutta ensi kerralla hiiri tai joku muu haittajyrsijä, jooko.

Tänä aamuna löytyi itseltäni illalla syömättä jäänyt puolikas Kabanossi-makkara olohuoneen matolta, pienet hampaat olivat jäkertäneet sen päästä palasen. Jollekin talomme asukkaalle on ilmeisesti tullut ärsyttävä pikkunälkä yön pimeinä tunteina - ihan normaalia että vappuyönä syödään grilliruokaa hiukopalaksi.


GT5
Suuri kevätturnaus on saavuttanut yhden päätepisteensä, sain ajettua pois kaikki tallipäälikkökisat pleikkarilla. Itse asiassa se konehan ne kisat ajoi, minä vain annoin suuntaa antavia ohjeita kisataktiikasta. Endurance-sarjan kaikkien kisojen voitosta sai palkinnoksi Ferrarin viimevuotisen F1-auton. Siis Fernado Alonson hopealle jääneen romun? Hyi, yäk! Onneksi minulla on jo kuitenkin valmiiksi tallissa Kimin aikainen kilpuri, now that's what I call Ferrari. Olisihan noita kisoja vielä tarjolla toisella koneella ja käyttäjätunnuksella, mutta eipä taida enään napata pyörittää myllyä kolmea vuorokautta putkeen hullun kiilto silmissä. Nyt tosin pitäisi itse ajaa nuo samat kisat läpi: Suzuka 1000km, Tsukuba 9 tuntia sekä Le Mans ja Nurburgring 24 tuntia. Tarvii varmaan palkata joku kesähessu ajamaan, kun itse enään ehdi, pitää mennä huomenna maanataina töihin Vantaalle - Tammisto here I come!

Kylmä Vappu
Vapusta selvittiin taas tänäkin vuonna ilman kissan kusen makua suussa, mutta talossa on tavallista kylmempi. Se ei johdu raekuurosta aattona, vaan siitä että lämminvesivaraaja tullaan purkamaan maanantaina ja viime perjantaista lähtien ei ole lämmitys ollut päällä. Juhlittiin romanttisesti takkatulen loisteessa viisukipaleita kuunnellen netistä. Eilen otin lämmityksen pois myös käyttövedeltä ja tänä iltana tyhjennän boilerin lähiojaan, mittailin säiliötä ja sieltä olisi valumassa 4200 litraa nestettä, jos kaikki käy kuin elokuvissa.


Vinnaren?

Kassajonossa hyräilin ja heiluin jo Ruotsin viisubiisin tahdissa. Musa oli onneksi päässä vaihtunut ja belarus-piina päättynyt. Maybe there is a God. Jos nyt rahaa pitäisi lyödä jonkun puolesta, niin Eric Saaden piirtäisin kuponkiin. Ihme ettei kukaan ole nostanut meteliä rumpukompin plagionnista, biisin alku on kuin Boney M:n "Rasputin". Vaikka Eric laulaakin känättävällä äänellä, tulevat äidit tyttärineen kuitenkin äänestämään tätä isosti. Kertsi lauletaan ÄRsyTTävästi painottaen, mutta tuo temppu liimaa sen jokaisen kuuntelijan korvien väliin soimaan. Lavashow svengaa kuin hirvi ja kliimaksina rikotaan lasiruudut. Nyt äänestävät jo hieman pojat ja isätkin. Suède douze point.