Aloitetaan alusta - kolmas kerta toden sanoo.

Noin 5000 kiloa ylimääräistä metallia ja vettä.

Maanantaina 2.5.
Vesiboilerin purkaja saapui tontille, ja hän aloitti metallin polttoleikkauksen samalla kun kapusin autooni ja suuntasin keulan kohti Vantaan Tammistoa. Olo oli kuin koululaisella ekan päivänä, vain reppu ja heijastin puuttuivat. Tässä(kin) osoitteessa olen joskus työskennellyt, joten vanhoja naamoja pääsi heti moikkaamaan. Oma duuni, työpöytä ja viimeisimmät työkaverit jäivät Espoon Lommilaan (terveisiä vaan täältä suuresta maailmasta) yksinkertaisesti siksi, etten saanut lääkäriltä lupaa/ määräystä tehdä kuin 50% työpäivää - siis 4 tuntia päivässä. Isompaan myymälään häviääkin tällainen toipilas helpommin, ja sieltä löytynee minunkin vartalolle nyt paremmin soveltuva toimenkuva. Hoitosuunnitelmaan on kirjoitettu tällaista sirkusta vuoden loppuun saakka, saa nähdä sitten miten maailma tai minä makaan. Ensimmäisen puoliskon päivää pyörin lähinnä ympyrää, ja lopun aikaa roudasin tavaroita remontin alta vanhalta puolelta uudelle osastolle. Loppujen lopuksi lähtö kotiin tuli nopeasti, eikä olo ollut normaalista poikkeava.

Kotona puolestaan vesisäiliönpurkaja oli saanut kuution lihoiksi, ja kertoi sen olleen uransa vaikein vastustaja - hyvä meidän talo! Kaasutkin olivat melkein pullosta loppuneet kesken operaation, koska metalli oli paksua ja sitä oli runsaasti. Marjo kertoi sisällä olleen aika katkun hänen saapuessaan kotiin, ja Arttu oli karannut ulos puolipökerryksissään saman tien kun ovi oli auennut. Saunaosasto oli kuulemma ihan harmaana savusta ja siellä kaikki pinnat olivat mustien palojätehiukkasten peitossa. Vesisäiliön yläpuolella olevaan kodinhoitohuoneeseeen on kerrosten välillä huoltoluukku joka ei enään ihan loppuun saakka mene kiinni pesukoneen ja lavuaarin viemäröinnin jälkiasennuksen vuoksi. Siinä huoneessa ovat pyykit ja siellä myös säilytetään kaikenlaista tavaraa kuten kesävaatteet, jotka haisivat pistävästi savulle, samoin pukuhuone, pesuhuone ja sauna. Sitä vitun mustaa mönjää oli ihan joka paikassa.

Taistelutanner oli kärsineen näköinen, huom. palojäljet seinissä.

Vihdoinkin kun metallihirviö oli saatu osina pihalle, pääsimme tutustumaan juurikin paljastuneeseen uuteen huoneeseen. Harmi ettei lattiasta ollut enään mihinkään,vaan sen betoni rapsahteli kävellessä rikki. Koko systeemien myyjäkin kävi ihmettelemässä odottamatonta takaiskua ja koetti kaivaa meille äijän nopeasti valamaan lattiaa, mutta kukaan ei päässyt paikalle näin nopealla varoitusajalla. "Käy ostamassa kolme säkkiä pikabetonia, styroksia eristeeksi ja raudoitusverkkoa niin teet itse." Niin kai se sitten täytyy tehdä.