Linnan juhlat 40

Tasavallan syntymäpäiväsankari puolisoineen

DArrasta on toivuttu viikonlopun yli ja fiilikset ovat hieman arpapeliä, bit of lows mutta ei mitään vakavaa. Päivät kuitenkin rullaavat eteenpäin, esimerkiksi tiistaina 30.11. heräsin kunnon päänsärkyyn ja selkäkin oli kipeänä jo toista päivää putkeen. Aamupäivä meni sängyssä tv:n, MacBookin, lehden, kirjan ja Artun kanssa. Iltapäivällä oli taas parempi olo vaikka lähteä ulkoilemaan, mutta mitä sitä aikuinen mies suotta pukemaan päällensä kun on kalsareissaan jo niinkin pitkälle päivää kitkutellut.

piece of cake

Perjantaina tarjolla hieman tukkoista oloa, joka voi johtua pölystä joka nousee autotallin lattiasta kun sitä lakaisen. Kovasti on hommaa tehtävänä ennen huomisia bileitä, vaan enpä se ole minä joka joutuu eniten rehkimään. Päivänsankari itse menee tehtävälistansa kanssa ympäri taloa ja imuritkin pääsevät vielä huutamaaan duettoaan.

Tervetuloa, ovet on avoinna, hyppää hurmioon...

Lauantaina 4.12. vietetään Kekkilässä linnanjuhlia; Marjo on kutsunut ystäviään juhlistamaan syntymäpäiviään (9.12) Itsenäisyyspäivävän (6.12.) juhlateemalla: Kotini on Linnani.

alkuillasta vielä katse terävänä ja sormet vikkelinä

Noudan veljeni työpaikalta viini- ja kuoharilaseja, sekä muita tarvikkeita ja tuon samalla koko miehen tänne meille hovimestariksi. Markku saapuu valokuvaamaan ja Ansku kotitalous-opettaja tuo makeaa syötävää kohta saapuville vieraille.

Vieraiden narikka on järjestetty autotalliin, jossa kaiuttimista soi Sibeliuksen tuotantoa mm. Finlandia. Sitten hyvin pukeutuneet vieraat pääsevät sisään, ja me olemme heitä kättelemässä vastaanottoaulassa (eteinen), Markku painaa laukaisinta ja Mika lyö lasin kouraan. Kansaa ilmaantuu paikalle sankoin joukoin eikä kenekään tarvitse palella, vaikka lämmitys on ollut pois päältä jo neljä tuntia.

"Käytteks te täällä usein?"

"Hoi laari laari laa..."

Siinä sitten itse kukainenkin syö, juo/ humaltuu ja keskus-telee omaan tahtiinsa, ja pikkuhiljaa yläkerran Guitar Hero alkaa kiinnostamaan. Täysi helvetti pääsee kuitenkin irti kun alakertaan viritetään Sing Star (joo meillä on kaksi PS3:sta), eikä siltä kailottamiselta enään pelasta edes garage-party autotallissa jossa jokainen voi olla dancefloor hero ilman ohjaimia.

This is my church, this is where I heal my hurts. God is a DJ

Minä syötän biittiä koneisiin ja bassot yskivät niin että kansalla tukka alkaa lepattaa.
"Kovempaa!" huutaa Marjo (vanhuksella alkaa kuulo heikentyä). Yritin pitää volyymit alle kuulovaurion, vaikka tehojen puolesta termi "blast doors" saisi uuden merkityksen - päreet vaan lentelisi pitkin hankia.
Jos 10 on nupit kaakossa, niin mä vedin kakkosella.

Sanoin Kimmolle alkuillasta ettei meillä taida enään olla klo 02 mitään actionia, kun hän palaa keikalta kotiin, mutta niin vain me kohdataan ulko-ovella kun olen menossa vetämään illan viimeisen setin. Sitten kello tulee melkein kolme, autotallin disco sulkee ovensa ja ainakin minun silmäluomet alkavat pikkuhiljaa painamaan, mutta eihän tässä metelissä voi edes harkita nukkuvansa.

"Kato, mä vedän tunteella silmät kiinni. Näätsä? Mä en."

Sing Star mikkien varressa tungeksii kaiken maailman agnetat, anttituiskut, dingot ja keijoannikit julistamassa ikihittien puhkisoitettua ilosanomaa, ja jotkut laulavat jopa kauheassa kaasussa. Kellon saavuttaessa ravintoloiden valomerkin onkin taksien saanti meille suoraan sanottuna helvetin hankalaa, onneksi odottaessa vaihdetaan Guitar Heroon. Itse jään kesken biisin tuijottamaan tyhjyyteen, eli torkahdan seisaalleni, nuotteja menee ohi eikä mies tai kitara reagoi mitenkään. Viimeiset vieraat saadaan ulos talosta klo 04:20.

M/S Autotalli seilaa tukevasti kivijalallaan, yökerhosta löydät kansainvälisen tunnelman.

Kiitoksia kuitenkin kaikille vieraille käynnistä, meillä olisi ollut kuitenkin tylsää kahdestaan pyöriä iltapuvuissa ympäri linnaa, juoda boolia ja seurustella sivistyneesti.

Sunnuntaina palautetaan astiat omaan ravintolaansa ja aloitetaan siivousurakka taas alusta. Se oli tylsää puuhaa, missäs helvetissä ne karaoke-sankarit nyt olivat?