Italiassa 8. päivä

28.6. maanantai - Venetsia

"Eikö otettaisi taksia? Ilmastoinnilla, jooko"

Aamulla on vähän huonompi hetki tätä elämää, ja Jouni saa hiivatin ohjauspyörän suosiolla hallintaansa. Tarjolla olisi parisataa kilsaa autostradaa, jotta hullunkuriset perheet pääsevät pällistelemään romanttista kaupunkia veden varassa. Maisemat eivät innosta, joten luen Robert Ludlumin Imperiumia takapenkillä. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin saavumme kylille ja alkaa ajoreitti-arpajaiset navigaattorista huolimatta, ja kas kummaa lauttaranta löytyy eikä parkkipaikan saaminenkään ole ongelma.

Nousemme laivaan ja istua kökötämme kaikkien muiden kanssa kannella porottavassa auringonpaisteessa, jota tuuli hieman viilentää. Meillä on sotasuunnitelma laadittuna siitä miten lähdemme eri reittiä pitkin kiertämään nähtävyyksiä kuin karttaan on laitettu numerojärjestys. Näin vältämme tomppelituristien aiheuttaman ruuhkan, hah. Maihin päästyämme koko suunnitelma unohtuu koska naiset suuntaavat maksulliseen wc:hen,
vaikka parkkipaikan vessassa olisi saanut käydä ilmaiseksi.
Meidät niin ryöstetään tällä reissulla.

"Eihän tää mee mihinkään."

"Hyvä kun saatiin se lapsenvahti"

view from the bridge

Täällä on sattu-neesta syystä paljon kaarisiltoja joka tarkoittaa suomeksi portaita. Kannamme Jounin kanssa lastenrattaita vähän helvetin monta kertaa päivän aikana, arskan sunittaessa täboillä kivisiä taloja jotka estävät vilvoittavan tuulen vaikutuksen. Pyörimme sokkeloisilla kaduilla enemmän ja vähemmän valtavirran mukana (emme kanavassa veden varassa), kunnes joku hoksaa siestan lähestyvän ja ravintoloiden alkavan sulkea ovia. Nyt on se hetki jolloin pitää olla tarkkana ryöväri-ravintoloiden varalta. Ensimmäinen  paikka ei ota enään asikkaita sisään, siellä pasta-annos olisi kustantanut kympin. Kriteereinä on enään paikka josta ylipäätään saa ruokaa, ja löytyyhän sellainen vaikka sama annos maksaakin jo 16 euroa,
päätämme tarttua täkyyn.

Ahdasta on. Onkohan tämä yksisuuntainen kanava?

Pasta Carbonarat neljälle, lisälautanen Nellille, pieni viinikarahvi, kaksi kahvia ja kaksi jäätelöannosta oli päivän menu. Laskeskelin nopeasti että tästä voisi tulla liki satasen lasku, mutta kun heittää päälle coperton ja verot niin "130 egee gratzie". Kahvi maksoi vitosen kipolta (ilman mainittuja lisiä). Vittu että vitutti, vaikka terassi jossa syötiin olikin siisti ja hieno ja gondolitkin menivät ihan vierestä.

Ihan vain vertailukohtana, tämä yksi ateria kustansi puolet auton vuokrasta tai yhden ihmisen lentolipun verran. Jos ikinä enään tähän mitättömään -
tuskin tunnettuun tuppukylään jalkani kastan, otan omat eväät mukaan.

Tässä seison enkä muuta voi

Kierros jatkui, Markuksen aukiolla ei sentään ollut tungeksi ihmisiä älyttömästi, puluja oli senkin edestä paikalla siipeilemässä. Se tungos jonotti helteessä kirkkoon - piruparat. Me kierrettiin rannan kautta, jossa oli sama markkinahumu kuin aukiollakin, etsimään Huokausten siltaa. Maura piti siitä ja sen historiasta luennon, eikä mulla ollut siihen mitään lisättävää.

Huokausten silta

Löytyihän tuo mutta rakennustöiden vuoksi se oli peitelty Hollywood tyylisesti, ja siksi näytti animaatiosta karanneelta. Kunnon turistikulttuuriin kuuluen Maura osti hatun (fiksu veto aurinkoa vastaan), Jouni t-paidan (tavis) ja Marjo Italia verkkatakin lämpimällä vanutetulla sisäpinnalla (ääliö),
me syötiin Nellin kanssa gelatoa (älyttömmän viisaita molemmat). Täällä on kuumempi aurinko kuin Suomessa.

Rahat on tuhlattu - kotiin.

"Anna määkin hyppäytän"

Ja siellä (melkein) kaikilla oli niin mukavaa

Paluumatkalla olikin sitten meikäläisen vuoro sompailla auto kohti kotia. Moottoritiellä Fiat olikin ilmeisesti parhaimmillaan (ei toki paras, ei lähellekään), kunhan saatiin ensiksi vankkurit kiihdytettyä liikenteeseen. Ohituskaistalla 130-140 mittariin ja vakionopeus-säädin päälle; näin edettiin kunnes piti mennä tankkaamaan. Palvelumittarikin olisi ollut tarjolla, mutta itsepalvelussa oli halvempaa. Tempaisin dieselpistooliin autoon kiinni ja annoin mennä. Parin litran jälkeen tajusin että mittarista saa vain yhtä bensaa ja kolmea eri naftaa, ja tankkasin sitä kalleinta. "Perkele!" pistooli takas, uusi tykki tilalle ja sitten meni jumiin koko paska - toinen perkele. Palvelupuolen poika tuli selvittämään asiaa ja sai huidottua sisälle että avaavat pumpun, jotta saadaan ne halvimmat kiisselit tankkiin. Ja sit mentiin taas, ihan perille saakka ilman suurempaa draama ja vihaista naamaa.

"Tuolla välähti ja tuolla ja... kuuntele miten jyrisee."

Illalla Pisognen laakson ympärille nousi miljoona ukkosmyrskyä, taivas välkkyi kuin discossa ikään ja bassotkin olivat samaa luokkaa. Roikuttiin Nellin kanssa ikkunasta ja ihmeteltiin meteorologista spektaakkelia, sadetta ei kuitenkaan saatu - ilmeisesti vuoret pitivät pilvet kurissa.