Kymmenen päivää myöhemmin

Tiistai 12.6.
Miten täällä on näin kuuma? Mä en saa henkeä ja kohta lähtee taju - mä tiedän sen, sillä kaikki merkit ovat jo ilmassa. Mitä mä teen? Pää polviin! Verta aivoille. Jep, enkä ainakaan lyö päätäni lattiaan kovin korkealta jos tipahdan penkistä. Vittu että on kuuma, mä joudun suorastaan huohottamaan ja jos olisi enemmän voimia mä hiljentäisin tuon äänen, joka käskee hengittämään rauhallisesti - kohta helpottaa. Ei muuten helpota ja mä tiedän senkin.

Kellon herättäessä ei varsinaisesti ollut voittajafiilis, tuntui vähän kuumeiselta ja nenäkin oli taas pitkästä aikaa tukossa. Aamupalalla oivalsin ettei kondis tule paranemaan, vaan muuttuu yhä vaan huonommaksi, joten tilasin työterveyslääkärille ajan. Sitä odotellessa katsoin digiboksin tallenteista kesken jääneen Sucker Punch -leffan loppuun. Minun työkuvaani kuuluu myös elokuvien esillepano myymälässä, eli pistän dvd-leffoja hyllyyn myyntiin. Sillä tavalla näen yhden jos toisenkin rainan kannet ja jotkut niistä jäävät mietityttämään elokuvan tarjoamaa sisältöä, mutta eivät sentään ihan innosta ostamaan sitä. Jos bongaan niitä tulevan joltakin tv:n kanavalta niin pistän ne boksille tallennukseen. Tämä ei ollut mitenkään huippusaalis, enkä suosittele sitä kenellekään.

Ensin mä luulin että tämä olisi tyttöjen leffa, koska sankareina seikkaili ryhmä teinityttöjä, mutta heidän yliseksikäs pukeutumisensa taistelussa mitälie örkkejä vastaan ja kohtalo mielisairaalassa joko miellyttää varakkaita miesvieraita tai joutua lobotomialeikkaukseen sai minun arvelemaan tämän olevan jonkun äärifeministiliikkeen tilaama Hollywood-mainoselokuva joka uppoaa kuitenkin vain teinipoikiin. Olihan siinä kai juonikin, mutta se jäi vähän mysteeriksi.

Terveystalon vastaanottoaulaussa katselen televisiosta raporttia Syyrian joukkoteurastuksista ja USA:n vaatiessa YK:ta hyväksymään uusia pakotteita. Vaikka mä olen kallistumassa assassin of al-Assad rauhan-projektin puolelle, niin siltikin mieleeni palautuu Fair Game -elokuva, jonka mukaan liitovaltion virkamies olisi tehnyt virheellisen tulkinnan Irakin ydinasevalmiudesta, eikä sittemmin suostunut pikkumaisuuttaan siitä enään tinkimään. Valkoinen talo käytti tuota väärää päätelmää yhtenä pääasiallisena tekosyynä aloittaa Irakin sota, vaikka loppupeleissä tiesivätkin ettei siellä mitään ydinaseita olisi.

Mä olen saanut kerättyä voimia sen verran että pystyn kiipeämään metrin päässä olevalle sängylle makaamaan. Paitakin on jo kastunut hiestä läpimäräksi, joten on parempi pistää silmät kiinni ja yrittää vain maata hiljaa. Olo on sen verran oksettava, että kohta voi uloshengityksen mukana tulla sattumia.

Työterveyslääkäri kysyy mikä minua vaivaa ja mä kerron aamun tuntemuksistani, sekä viikkoa aikaisemmin tehdystä punkteerauksesta.
"Mitä varten sinne Meilahteen menit?"
Kysymys tulee nopealla puherytmillä ja aavistuksen liian hyökkäävästi, joten vastaus tulee lähtee kuin miekan sivallus. Lauantai-aamu, loma, Wegener hoidetaan siellä - enkö mä juurikin kertonut tämän? Perinteinen sanailu lääkärin kanssa oli saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

Sucker Punch elokuvassa lobotomia tehtiin lyömällä "taltta" sieraimen kautta pään rustojen läpi etuotsalohkoon josta katkottiin hermoratoja. Vaikka tiedän sen olevan fiktiota, kohtaus pyörii mielessäni ajaessani kohti Tikkurilaa nenälääkärin vastaanottoa. Eihän se lääkäri mitenkään mua tutkinut, kuunteli vaivani ja lähetti punkteerattavaksi.

Vastaanottohuone on pienehkö ja näyttää toimistohuoneelta jonne on tuotu lääketieteellisiä tarvikkeita. Onneksi mieslääkäri, mutta ei niskatukea penkissä. Lyhyt tilannekartoitus ja tiukka kysymys:
"Miksi sinne Meilahteen menit?" Voi jumalauta!

Mun päälle laitetaan muoviesiliina suojaamaan vaatteita veri- ja limaroiskeilta, ja sitten kaveri rupeaa tunkemaan kaikenlaisia teräviä esineitä mun nenään. Tämä laittaakin ensin rasvan, jota olen luullut toiseksi puudutusaineeksi ja sitten vasta sen puudutusaineen. Tässä järjestyksessä ne molemmat tuntuvat erityisen vittumaisilta, kun taas aikaisemmin laitettu puudutusaine ehtii viedä rasvanlaitosta pahimman terän pois.
"Tekeekö tämä kipeää?" kysyy hän kun painaa piikin sieraimen "takaseinään" ja ottaa toisella kädellä niskan takaa kiinni.
"No ei. Eiku ootas...!" Ruts.
"Se paine tekee vähän sellaisen olon."
Niinpähän olikin. Huuhtelussa vasemmasta sieraimesta tulee yksi keltainen klöntti keräilyastiaan ja lääkäri kehoittaa puhaltamaan sieraimen tyhjäksi nenäliinaan. Mä puhisen ja puhkun kunnes tuotoksen väri muuttuu keltaisesta punaiseksi. Vähän hengästyttää ja alkaa hikeä puskemaan. "Miten täällä on näin kuuma? Mä en meinaa saada oikein henkeä..."

127 tuntia kertoo tyypistä joka oli yksinään kiipeilemässä Amerikassa hiekkakallioilla ja pienen lipsahduksen seurauksena hänen oikea kätensä jää kiven väliin puristuksiin. Jos joku aikoo katsoa tuon leffan niin varoitus, nyt tulee juonipaljastuksia. Se kivi ei päästä kättä vapaaksi, vaikka hän kuinka nostaa, potkii, repii ja riuhtoo. Näkyvissä oleva peukalo muuttuu vain siniseksi. Hän yrittää kiinalaisella "leatherman:illä" kilkutella kivestä palasia pois, mutta se aiheuttaa vain sen kiilautumisen tiukemmasti käden päälle. Ei tarvitse olla kovin einstein oivaltaakseen mitä on tehtävä ennen kuin kuolee janoon. Sen verran jäi kuitenkin huomaamatta, että kun kun sen työkalun oli iskenyt omaan käteensä, niin vasta siinä vaiheessa muisti että siellähän on pari isompaa luuta joita ei edes aidolla Leatherman:illa saa poikki. Sitten kun hän keksi miten luut katkotaan mä en voinut katsoa sitä. Marjon kanssa molemmat huudettiin hyitä ja yäkkiä televisiolle ja mun piti mennä välillä keittiöön jäähylle. Jotenkin tuo fiilis tuli nyt mieleeni.

Mä raotan silmiäni ja näen kuinka omaa oikeaa kättäni pitkin valuu hikinoro. Kauankohan mä olen maannut täässä. "Kuinka kauan tää puudutusaine vaikuttaa?" "Tunnin verran, ei tässä vielä mikään kiire ole." Hetken keskittymisen jälkeen nousen vuoteen reunalle istumaan. "Hoidetaan nyt sitten se toinenkin poskiontelo." Mä siirryn penkille istumaan.

Autossa mun pitää keskittyä ihan hemmetisti kaikkeen tekemiseeni. Tässä on vaihdekeppi ja ratti on tuo, mitä reittiä pitääkään ajaa, missä niitä nenäliinoja on, onko mulla turvavyö kiinni? Lääkäri kehoitti soittamaan jos oireet jatkuvat. Suoritetaan sitten kolmas mekaaninen puhdistus, eli juurikin tuo äskeinen toimenpide. Voit olla varma etten soita, ajattelen ja käynnistän autoni.

Himassa kävelen suoraan suihkuun ja sitten kaadun sänkyyn. Pari tuntia tiistai-iltapäivästä häviää jonnekin twilght zone:lle.