Menestysresepti

Muistatteko kun tässä taannoin kirjoitin maailman huonoimmasta biisistä?

Jos ette, niin pieni ohjeistus blogin lukemisesta; koska tässä koko suuressa sepustuksessa on jonkinasteinen juoni päässyt puolivahingossa rakentumaan, vaikka murhaajasta ei olekaan epäilystä, niin olisi silti parempi lukea tekstit vanhimmasta uusimpaan. Bloggeri pistää aina uusimman tekstin keulille, eli näyttää sen ensimmäisenä kun klikkaat mun linkkiä.

Siinä oikealla lukee blogiarkisto, ja se alta voit valita aikaisempia kuukausia tai vuosia, mutta niistäkin tulee sitten ensimmäisenä se uusin näkyville. Vuoden jälkeen pitää siis valita kuukausi ja sen jälkeen vielä se alimmaisin otsikko, eli vanhin teksti. Joissakin kuukausissa, kuten kaikken vanhinta tekstiä haettaessa (huhtikuu-2010) kaikki tekstit eivät mahdu ensimmäiselle sivulle, joten vielä pitää valita: vanhemmat tekstit. Luette sitten ne jutut järjestyksessä alhaalta ylöspäin.

Niin siihen "rock"videoon, se on poistettu netistä tekijänoikeusvaatimusten vuoksi, ilmeisesti hänen itsensä toimesta. Sitä ladattiin 167 miljoonaa kertaa ja 87% katsojista klikkasi: en tykkää. Nyt Rebecca Black sitten palaa parrasvaloihin Katy Perryn suosiollisella avustuksella, "Last Friday Night" musavideolla näkyy muitakin menneysyyden tähdenlentoja.

Kukkahattutädeille tiedoksi: Katy on maailmanluokan stara ja tämä biisi on hitti, loppukesän 2011 yksi eniten radiossa soitettuja renkutuksia maailmassa. Näytti olevan liki 105 miljoonaa latausta kirjoitushetkellä ja lisää on tulossa. Valitettavasti kohta varmaankin ilmestyy Rebeccan oma levykin, onneksi sen takana luultavasti on vähän parempi tuotantokoneisto kuin viime kyhäelmässä.

Tiistai 13.9.
Onhan sitä joskus nuorempana hurjiakin bileitä nähty, mutta vedettiin varmaan yhtenä perjantai-iltana Marjon kanssa niihinkin pohjat. Itse hahmottelin blogitekstiä joka ei oikein suostunut muuttumaan mieleisekseni, joten klikkasin blogiarkistosta aikaisemmat tekstini auki. Olen luultavasti lukenut oman tuotantoni läpi noin kymmenisen kertaa, mutta niin vain täytyy kehaista itseään (taas), että ihan ensimmäisen kuukauden tarinat olivat aika helmiä. Kysyinkin rakkaalta vaimoltani onko hän lukenut niitä, muuta kuin sen yhden kerran silloin aikojen alussa. Ei kuulemma ollut, joten kehoitin kokeilemaan.

Siinä sitä maattiin sängyssä ja molemmat lukivat omilla läppäreillään kirjoituksiani, paitsi että Marjo nauroi ihan sikana. Näköjään mitä enemmän mieheen sattui, sitä hauskempaa tuntui olevan. Meneehän se perjantai-ilta noinkin. Itse tykkäsin että "David Lynch" oli aika hyvin vedetty, mutta Artun muistokirjoitus on varmaankin parasta ikinä mitä olen saanut kirjoitettua. Sitä en vain halunnut silloin lukea uudestaan, joten ihan varma asiasta en ole.

Tänään pitäisi lähteä ensimmäiselle maratontunnille, mutta sadetutka lupaa ihan helvetinmoista vesimyrskyä, joten taidan jäädä kotiin. Katson kellosta onko lääkeaika ja käyn hakemassa nappeja. Pieni hetki. Mykefenolaattia menee yhteensä neljä 500 mg:n nappia päivässä, kaksi aamulla ja kaksi kahdentoista tunnin jälkeen illalla. Lääkehän on tarkoitettu ensisijaisesti elinsiirtopotilaille, mutta en tiedä mitä sen pitäisi heille tehdä. Omalla kohdallani ne korvaavat tehottomaksi osoittautuneet solumyrkkyhoidot, ne samat myrkyt joita myös syöpäpotilaille työnnetään suoraan suoneen. Eipähän mene enään päivää hukkaan sairaalan pedillä maatessa, ja sitten siihen perään pari darra-päivää vielä sotkemaan eloa.

Aamuisin "nautin" myös kortisonia joka ilmeisesti on ollut toiseksi tärkein lääke aktiivisen taudin hoidossa. Aluksihan sitä määrättiin 60 mg:tä päivässä, mutta nyt (yli vuoden jälkeen) syyskuun alusta sen määrä on 5 mg/vrk.

Heinäkuun 2010 jälkeen meikäläinenkin ehti vaipua fyysisesti ja henkisesti ojan pohjalle. Oli varmaan viimeinen solumyrkky-show kun päättivät käynnistää mun kehoa tykittämällä kortisonia suoraan suoneen, en muista tarkkaa määriä, mutta kahdessa päivässä pumppasivat sinne reippaasti yli kahden kuukauden annoksen verrattuna siihen mitä söin tabletteina. Vasen käsivarsi mustui nätisti kun aine vähän "polttaa" mennessään, tai jotain. Asiasta jotain enemmän tietävät voivat kommentoida mustelmia.

Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy kanyylin (piikki) ja kortisonin aiheuttama mustelma paremmin, mutta oikeanpuoleinen on muuten tarkempi otos. Kuvat otin omassa puutarhassani 8.8.2010. Näköjään luin samurai/ronin Miyamoto Musashi:n seikkailuja.

Vähän sen jälkeen olikin vähän synkemmät fiilikset, kun kävi ilmi etteivät ne solumyrkyt siltikään tehoa, eikä kellään ollut keksittynä oikein korvaavaa suunnitelmaa, kunnes CellCept otettiin käyttöön. Silloin, vuosi sitten, se oli vähän kalliimpaa lystiä. Onneksi saman mykon saa nykyään halpamerkkinä inhimillisempään hintaan, vaikka luultavasti 675 euron lääkekatto lienee jo tänäkin vuonna paukkunut rikki. Kohta ne sieltä palauttavat rahoja ja lähettävät todistuksen että voin ostaa loppuvuoden  lääkkeeni hintaan 1,50 euroa kpl. Siis max. kolmen kuukauden satsit kaikkia tarvitsemiani mömmöjä 1,50 € / lääkenimike.

Kortisonin käyttöön sisältyy pari pikku haittavaikutusta, joista yksi on luuston haurastuminen. Siksipä olenkin pureskellut kalsium-tabletit aamulla ja illalla. Aikataulullisesti siinä on sellainen juttu, etteivät myko ja kalsium oikein imeydy yhtäaikaa. Apteekista annettiin ohje: vähintään neljä tuntia mykon ja kalsiumin välille ja mielellään pidempi aika sitten seuraavaan mykoon. 24 tuntia käy pieneksi kun ottaa siitä nukkumiseen käytetyn ajan pois.

Teorissa kun aloittaa napittamisen klo 8:00 ja klo 12:00 vetää kalsiumit naamariin ja sitten venaa klo 18:00 saakka ja syö seuraavan mykon, niin lopulta voikin ottaa klo 22:00 viimeisen kalsiumin ennen nukkumaanmenoa. Siinä vain sattuu olemaan kolme kohtaa joiden myöhästyminen aiheuttaa seuraavan tankkauksen siirtymisen myöhemmäksi, ja mullahan on tunnetusti huono muisti - tärkeissä asioissa. Pikkujututut ja turhantärkeä nippelitieto kyllä jää päähän.

Pahimmillaan mulla oli ensimmäiset kaksi kapselia mykofenolaattia ja lasi vettä yöpöydällä odottamassa kun säpsähdän hereille ensimmäisen kerran, sitten voikin taas nukahtaa pariksi tunniksi kun on hoitanut velvollisuudet alta pois. Onneksi tuollaisen kireän aikataulutuksen voin nyt unohtaa, sillä nykyään riittää kun syön yhden tabletin päivässä. Tuli melkein burn out.

Syönhän mä kaliumiakin. Vaikka hiki päässä olen nukkunut, niin suu on ollut kuiva aamuyöstä, ja siihen vaivaan sitten yleensä herään. Yksi tabletti päivässä riittää, ainakin lääkäri niin sanoi. Itse vaihdoin syömisajankohdan aamusta iltaan, josko sen vaikutus olisi tehokkaampi niinä kriittisinä hetkinä kun pitäsi vetää unta pollaan. Onnistumisprosentti ei ainakaan vielä ole 100.

Tähän väliin sähkeuutisia. Kirjoitan tekstiä illalla klo 22:35 ja muistan etten ole ottanut illan mykoa. Vaimon puutarhaharrastus tarvitsi orjatyövoimaa, ja tällaiset pikkujutut pääsivät unohtumaan, mutta meidänpä uudessa kukkapenkin reunamuurissa on 24 isoa ja 24 pientä harkkoa kahdessa kerroksessa. Vedän ne lääkkeet nyt napaan, ja on muuten hyvä ettei tarvitse enään venata neljää tuntia että pääsee nukkumaan.

Cotrim Forte on sellainen lääke joka pitää infektiot loitolla, ja se tuntuu toimivan. Muistaakseni olen ollut flunssassa vain kerran koko tänä aikana, vaikka vastustuskyvyn piti käydä ihan nollillakin. Kapseli on suurin mitä mun valikoimista löytyy ja se pitää nielaista kokonaisena, tietenkään siinä ei ole asiaa helpottavaa liukasta pintaa. Suu täyteen vettä, puikula nopeasti suussa oikeaan asentoon ja päätä heilauttamalla kurkusta alas. Tai sitten ei, ja uusi yritys.

Vatsansuoja-aineesta edellinen lääkäri sanoi, ettei sitä enään tarvitse ottaa jos en halua, mutta tämä viimeisin suositteli sen käyttöä ja kirjoitti siitä vuoden reseptin. Mä syön kun muistan. Kaapin pohjalta löytyy vielä tolkuttomasti erilaisiä särkylääkkeitä - isoja jytkyjä. Pahoinvointilääkkeet syö Marjo, kun se lähtee risteilemään vaikkapa Tallinnaan, siis ennen reissua.

Itse olen joutunut vetämään nukahtamispillereitä koko viime viikon, muuten en olisi saanut sitäkään vähää nukuttua kuin sain tällä lailla. Kuuden herätykset vaativat aikaisin nukkumaan menemistä, mutta kierrokset eivät laske kropasta ilman kemikaaleja ajoissa.

Kello näyttää olevan 23:15, teen viimeisiä korjauksia ja oikoluen tekstiä. Kalium-pätkän kohdalla huomaan etten ole sitäkään nappia vielä tälle iltaa syönyt. Toivottavasti sen unilääkkeen edes voisi onnistuneesti unohtaa.