Elämisen sietämätön keveys

Tämä on niin tätä. Ihminen joutuu väkisin heräämään jo kymmeneksi töihin ja pukemaan valkoisen kauluspaidan sekä vetämään tummat kulmahousut jalkaan. Kädetkin varmaan pitää pestä - just joo. Entäs sitten nää muut hiihtäjät täällä, nehän... nehän tervehtii kaikki minua. "Hei haloo tajuatteko kuinka raskasta on sanoa huomenta yli viisi kertaa?" Ilmeisesti ette kun jatkatte vain ja vielä hymyilette päälle - turha kieltää, minä näin. 

Alakerrassa myymälän puolella meininki menee jo henkilökohtaisuuksiin: "Moro Kekki!" -huudot raikuvat ja Lauri ja Joni heittävät mulle high fivejä, vai mitä lie jengitervehdyksiä - joka tapauksessa epäilyttävää toimintaa. Yritän paeta paikalta, mutta joudun ojasta allikkoon. Nailia tulee jo kädet levällään kohti ja halaa. "Kiva nähdä sinua." Onneksi Miika ja Valtsu eivät halaile, mutta Nita ja Jenny kuuluvat epäilyttävään riskiryhmään. Kyllähän te tiedätte kuinka kamalaa sellainen halailu on, vähintään syntiä ymmärrättekö. Jouni ymmärtäisi, mutta se on lomalla. Toivottavasti edes sataisi paljon, mutta ei siellähän on hieno auringonpaiste. 

Lounaalla Tero ja Mikko puhuvat milloin mistäkin asiasta, ja muidenkin osastojen tyypit ottavat osaa keskusteluun, hetkinen enhän mä edes tiedä niiden kaikkien nimiä. Us-ko-ma-ton-ta. Näitä tyyppejä pitää jatkossa varoa, ettei vaan joudu ryhmään mukaan ja syntyy  sosiaalisia kon... kontak... kontaksteja tai jotain muuta iljettävää. 


Entäs ne mun asiakkaat sitten? Onneksi osa ymmärtää jurottaa koko ajan, mutta jotkut suorastaan ilahtuvat kun näytän mitä hyötyä on valita joku parempi laite, osa jopa haluaa puristaa kättäni (iik bakteereja) kaupanteon jälkeen. "No mutta kai sä tajuut että se maksaa enemmän?" Juu ei niitä haittaa, vaan aikovat tulla jopa uudestaan. Tavaratalon päälikkökin pysähtyy hetkeksi kohdallani, "Kunka voit, miten menee?" ja sitä rataa. "Joo, eihän tässä mitään." Huomaan että pakollinen neljä tuntia on kulunut ja pääsen kotiin tästä murheen laaksosta. Kello on kuitenkin jo 14:05 ja päivä on pilalla, mitään hyödyllistä en kuitenkaan enään ehdi tekemään.

Suurinpiirtein tällainen se sitten on.

Parkkipaikalla odottaa viikko sitten ostettu musta, meille uusi auto. Golf sai kenkää, mutta voi sitä nykyisen velan määrää. Tuskainen kuumuus kuitenkin häviää ilmastoinnilla ja radio osaa itse laskea volyymiä liikennevaloissa. 185 turboleonvoimaa sinkauttaa kotteron vaikka stratosfääriin jos sinne saakka tulisi kiire, eikä kaasuakaan tarvitsisi itse painaa, kun voi laittaa säätimen päälle. Mutta ohjata pitää itse, ja se on ihan tyypillistä leväperäistä suunnittelua, koska olisin halunnut ottaa nokoset moottoritiellä. 

Tämänkin kurjuuden eteen joudumme istumaan minun syntymäpäivän autossa; omassa ja koeajettavissa. Tokihan viikonloppuna oli kakkua ja vieraita, mutta ei mennä ikäviin yksityiskohtiin.  Kun Seat sitten lopulta tuli pihaamme niin Marjolla kastui välittömästi pikkuhousut, eikä siinä sitten riittänyt enään pelkkä pyykkäysreissu - ehei, vaan tilanne kannattaisi kuulemma käyttää nopeasti hyväksi (vaikka tv:tä tulisi säätiedoitus), ja kohta minulle tuli hiki ja kävi kovasti hengästyttämään. Siis voitteko kuvitella. Hei seis! Nyt lopettatte sen kuvittelun, tää on ihan hanurista kirjottaa kaiken maailman pervoille tällaisia blogeja.

Marjo haluaisi siitä tällaisen

Saavun kotiin ja avaan ulko-oven, vaimo on käynyt kaupassa, siivonnut, käynyt kampaajalla ja  laittanut ruokaa. "Voi ei! Taas pihviä ja punaviintä." Toki muistan ettei elämässäni ole sairauden myötä enään mitään iloa ja joudun juomaan maitoa. Rasvatonta. Koeta siinä sitten saada kiva bukee ja arvailla vuosikertaa. Anna mun kaikki kestää, mutta kun ei (tai siis kyllä), hän on päättänyt "hemmotella" miestään uudella frisyyrillä ja muulla pikkutuhmalla, ja kohta taas ollaan makuuhuoneessa. "Nainen etkö ymmärrä että minulla raskas päivä takana ja huomenna joudun taas heräämään aikaisin?" Ei ymmärtänyt ja taas mä hengästyin.

Te varmaan ymmärrätte, ettei ole mukavaa tällainen touhu.

Jotain hyvää kuitenkin tässä elämässä, lämpöpumppudiileri aikoi palata myöhemmin asiaan viilennysyksikön asentamisen tiimoilta, mutta miehestä ei ole kuulunut muutamista sähköposteista huolimatta mitään. Jos kesäksi saatiin lämmitys, niin ehkäpä viilennys jouluksi. No eipähän tule helteellä vilustuttua. Keep up that good work man.

Minä haluasin siitä tällaisen.

Auton nokalta ei sitten löytynytkään lohkolämmitintä, vaan aikaisempi omistaja (joku turkulainen) on sniiduillut ja kuitenkin ryypännyt nekin rahat. 

Viidessä pakkasasteessa espanjan ihmeen keskuslukko kuitenkin jumittaa eikä ovet suostu avautumaan. Mitä väliä kun konekaan ei käynnistyisi niin arktisissa olosuhteissa. Säästyypähän kalliit talvirenkaat, tai tässä tapauksessa halvat. Tuli talvi halla, ja liirum laarum paska Barum.