Vähän kuuma, keskikokoisissa häissä

Meikussa
Kuulin lääkärini sanovan minulle: "Sinulla voi olla munuaisvaurio ja pahimmassa tapauksessa wegenerin lääkitys pitää lopettaa etteivät ne vaurioidu lisää. Sitten on suuri mahdollisuus että tauti puhkeaa uudelleen kun odotetaan munuaisten paranemista. Nämä arvot..." Sinä vaihessa alkoi korvissa suhista, kylmä hiki puski otsalle ja silmissäni ehti vilistä filminä koko sairausaika, kun hän tutki tietoja ruudultaan.

Juhlavat vieraat: Riikka, Merja, Kumpula ja Katri

Aikaisemmin tapahtunut
Serkkuni Merja, sekä Katri ja Riikka ja tällä kertaa myös herra Kumpula rantautuivat tiistaina kukonlaulun aikaan Klaukkalaan, he olivat ajaneet kellon ympäri ja varhaisaamiaisen jälkeen pienet nokoset olivat enemmän kuin paikallaan.

Päiväksi lähdimme Jumboon hoitamaan viikonloppuna tulevan hääjuhlan edustusvarustuksen kuntoon. Naispuolisilla jäsenillä homma oli pientä viilausta vaille valmis, mutta herrat joutuivat ostamaan koko riikinkukkovarustuksen.

Omaa asukokonaisuutta kokosi kasaan selkeästi asioista perillä oleva naismyyjä, jonka vahva venäläinen korostus hieman vaikeutti minun ymmärtämistäni hänen sanomisiinsa. Eipä hänkään aina ollut ihan kärryillä mitä minä halusin sanoa: "Ei tarvitse avata rintataskua." "Et tarvitse taskuja." "En" Raps, raps ja hän leikkasi taskujn neuleet kuitenkin auki. "Saat liinan kaupanpäälle nyt kun tasku on avattu.""No niin kai se sitten?" Lopputulos kuitenkin kaikesta huolimatta istui päälläni paremmin kuin omat vanhat kaapissa roikkuvat kyhäelmät. Luisa otti läpsystä vieraat haltuun samalla kuin me Marjon kanssa poistuimme kohti muita hommia. Minä menin suorittamaan kunnon veronmaksajan velvollisuutta työmaalle.

Keskiviikkona jätin väliin lähes jokavuotiseksi muodostuneen retken tyttöjen kanssa Linnanmäelle, olihan heillä nyt isä ja äiti matkassa ja minun agendassa oli nelituntinen häppeninki työyhteisössä. Porukka palasi huvipuistosta kämpille punaisena kuin keitetyt ravut, aurinko oli värjännyt helteeseen tottumattomat seikkailijat.

Takaisin alkujuontoon
Torstaina pistäydyin sitten lääkärin juttusilla ja kerroin että olin meinannut pyörtyä yhtenä päivänä. "Kuuma oli, enkä ollut juonut juurikaan sinä päivänä" (siis vettä rakkaat urpåt). "Sinulla voi olla munuaisvaurio ja..." jne. Loppupeleissä ei siinä kohtaa ainakaan vielä näkynyt mitään valtavan hälyttävää sisuskalujen oloa mittaavissa luvuissa, mutta ohje oli juoda tasaisesti pitkin päivää. "Niin käytkö vielä lenkillä?" "No ei se ole mennyt ihan putkeen viime aikoina." Liikunta tekisi kuulemma hyvää taudin kanssa, toisin kun viime vuonna jolloin jouduin oikein ruinaamaan heiltä lupaa juosta. Vettä ja leipää...eiku liikuntaa, näillä eväillä liikenteeseen. Samaan aikaan äMMät & Kumpulat olivat hakemassa Tallinnasta viime hetken täydennyksiä häitä varten.

Perjantaina kävimme porukalla pistämässä hääjuhlapaikan pydeen, siinä sitä pikku puuhaa riitti kaikille pitkälle yöhön. Huomenna vedettäisiin ykköset päälle ja suunnistettiin kirkkoon, paikkaan jonne menoa olin vältellyt onnistuneesti jo ainakin kymmenen vuotta? Tätä nuolta en kuitenkaan pystynyt väistämään, ja sinne joutuisin muiden mukana helvetin kuumana päivänä uusi musta puku päällä.

Kaaso varmistaa Luisan ja Mikan selustan.

The Show, The Show 11.6.2011

Kumpulan kanssa jäätiin sitten muista jälkeen, kun pysähdyimme kirkon eteiseen säätämään viime hetken virityksiä Luisan kanssa/käskystä. Kun viimein kaikki kolisevat tavaratkin olivat saatu kiinnitettyä hääauton takapuskuriin, kävelimme vesipullot kädessä kirkon käytävän läpi paikoillemme, minä eturiviin ja Kumpula taakseni, jengi varmaan luuli että olimme krapulan takia "myöhässä". Heitin takin pois päältäni, otin pullosta hörpyn ja huomasin että veljenikin hikoi myös, luultavasti kuumuudesta. Ehdin tarjota kuitenkin bestmanille huikan kun show alkoikin ja morsian käveli sisään. Siinä sitten seisoin paitahihasillani ja selkä märkänä (ihan oikeasti). Itse höpinät olivat sitä itteänsä, ja jossain kohtaa kun ainakin pappi rukoili (taas), niin juomapullon korkki lipsahti sormistani ja alkoi pomppia jaloissani. Sen sijaan että se olisi pysähtynyt kenkäni alle kun tallasin sen päälle, lähtikin se kuin nato-ohjus ja kimpoili ympäri alttaria. "No hups." Tästä hyvästä palan helvetissä, joten eipä sitä kannata tässä elämässä sen enempää surra, vahinkohan se oli.

Miniät piirittivät appiukkonsa, Ristoa jännitti.

Minä, Kumpula ja Marjo lähdimme etuautona juhlapaikalle, jotta saisimme kaiken tikkiin ennen kuin juhlaväen bussikuljetus kaartaisi pihaan. Kumpulan kanssa vedimme juurikin lippua salkoon kun linjuri sitten kaarsikin pihaan. "Mitä pirua?" Bussi ilmeisesti pääsee Helsingissä ajamaan nopeampia reittejä kun me henkilöautolla, siksipä minut yllätettiin tänään jo toisen kerran häävieraiden edessä paitahihasillani. Eihän siinä isompia päässyt tapahtumaan, rotsi niskaan, irmat riviin tervetuliasdrinkkitarjottimen kanssa ja seurakunta skoolaamaan. Siitähän se lähti vääjäämättömästi kohti maailmanlopun meininkiä: ruokaa, juomaa, puheita, hyvää seuraa, joku bändi ja siis niin kaikkien odottama dj - eli mä.

Seuraavana aamupäivä kului puutarhassa loikollen ja meillä yöpyneiden vieraiden lähtöselvitystä seuraten. Risto oli vaimoineen jo aikaisin poistunut keskustan hotellistaan ja noussut junaan, näinpä heitä kuitenkin eilisissä juhlissa, joten meidän hyvät välit (reilut 1000 km) pysyvät ennallaan.

Maanantaina olikin sodoma ja gomorra ihan lasten leikkiä, kun edustamani firma avasi pienehkön televisiokaupan Vantaan Tammistoon tukkien liikenteen koko päiväksi. Avajaispäivänä säästettiin parkkitilaa ja me kaikki tulimme töihin taksilla, firman piikkiin. Itse jouduin hyppäämään pirssistä ulos liikennevaloissa ja kävelemään perille n. 400 metrin asiakasjonon ohitse. Tunsin ihmisten epäilevät katseet niskassani suunnatessani henkilökunnan sisäänkäynnille. "Perkele, aikookohan tuo juippi etuilla."

Samana päivänä myöskin anoppi saapui parin viikon pikavisiitille - mahtavaa.

Sairaan keho ei tervettä päivää näe
Päivänä eräänä lähdin sitten toteuttamaan lääkärin määräystä. Alla oli itsesäälissä rypemisen hetki, kun olin tuntenut oloni niiiiiiiin hyödyttömäksi pitkin viikkoa ruuhkaisessa myymälässä. Hirveällä kiukunpuuskalla lähdin sitten juoksemaan, ja muistan kyllä ajatelleeni että alkuun vedän hiljaa ja pyrin juoksemaan niin pitkään kuin mahdollista. En kuitenkaan mahtanut keholleni mitään, vaan jouduin palaamaan kävellen kotiin. Lenkkareihin en ole sen koomin koskenut, eikä kipinä oikein meinaa enään syttyä. Tästäkö alkaa alamäki, ruumiin rappio ja henkinen tylsämielipuolisuus

Kovaa vauhtia paikallaan istuen
Marjatan ja Marjon ollessa kolmen päivän vierailulla Ruotsissa, minä kannoin kuppipenkin tv:n eteen ja aloin tahkoamaan rataa ympäri. 1000 km:n kilpailu vei reilun kuusi ja puoli tuntia ratin takana. En nyt sentään yhdellä istumalla sitä sipaissut, vaan pistin pelin pauselle kun kävin töissä, syömässä tai nukkumassa. Kolme vuorokautta pleikkari hyrisi. Juhannuksena neljän tunnin veto meni yhden yön nukkumisella, joten seuraavan yhdeksän tunnin kisan jälkeen on jäljellä vielä kaksi 24:n tunnin koitosta. Jos en apuja saa, niin tällä tahdilla yhdessä vuorokauden kisassa pitää pleikkarin huutaa liki pari viikkoa putkeen, mutta sittenhän ne olisi kaikki ajettu pois.

Kyllä lähtee
Havahduimme Marjon kanssa yksi yö ulkoa kuuluvaan kissojen sähinään ja tappelun ääniin. Molemmat loikkasimme sängystä ylös ja syöksyimme kohti ulko-ovea, koska Arttu oli pihalla. Joku harmaa kissa lähti tonttia kiertävän pensasaidan juuresta helvetin kovaa karkuun, kun loikkasin kung-fu tyylillä valtaisan huudon saattelemana sitä kohti - ihan pelkissä boksereissa muuten. Onneksi kaikki naapurit olivat jo nukkumassa, tai sitten ne heräsivät ja kurkkivat verhojensa takaa häiriön aiheuttajaa. Arska oli saanut huulensa haavan ja sotki Marjon lakanan vereen, mutta se oli ihan ok - kissahan oli tehnyt velvollisuutensa ja pitänyt tunkeiljan pois omalta pihalta.

Vaara ohi
Maanantaina 27.6. tuli soitto ja lääkäri kertoi että munuaisten arvot ovat viimeisimmissä labranäytteissä normaaleja, joten ne eivät sittenkään bragaa heti huomenna. Hän määräsi kuitenkin kaliumia korjaamaan kortisonin aiheuttamaa kehon kuivumista, joka kuumuuden kiihdyttämänä vei silloin melkein tajuni töissä. Yksi pilleripurkki lisää ei tässä konkurssissa kai enään tunnu missään, kunhan vain muistaa nappailla ne oikeaan aikaan oikeassa järjestyksessä. Mutta jos munuaisarvot ovat normaalit, niin voisiko vetää kunnon kännit? Lentäisinköhän vastaanotolta pihalle jos ehdottaisin sitä Meilahdessa?