Syö enemmän kuin tienaa

Perjantai 25.2.
Autonhakureissulla Lauttasaaressa aloin arvostaa oikean käteni olemassaoloa, vaikka se ei ihan täysillä olekaan pelissä mukana. Puristusvoimaa ei juurikaan ole, jo pelkkä nyrkkiin saaminen vaatii keskittymistä ja irvistelyä. Silti siinä voi pitää hanskaa ja kantaa kirjaa, jota kannankin mukanani yllättävien odotushetkien varalle - laitostumisen jäänteitä. Vanhaa jotain sanontaa mukaillen "Sitä oppii arvostamaan jotakin vasta kun menettää sen." Tulipa jotenkin yhtäkkiä mieleen ostaa Marjolle kukkia, niin kuulemma miehen kuuluu tehdä. Kaikkeahan voi kokeilla, ja puketin kanssa kotiin romanttisella mielellä ja ehkä taka-ajatuksella: "Josko pääsisi vähän röörejä rassaammaan". Ja toden totta, tiskikoneen poistovesi nousee tiskialtaan puoliväliin eikä laske pois, joten vieteri esiin ja tunkemaan sitä putken suusta sisään. Haju kävi silmiin ja kulmakarvat kääntyivät kiharalle.

Lauantai 26.2.
Oslon MM-hiihtoja tv:stä vilkuillessani tulee minullekin pitkästä aikaa pakottava polte tehdä liikunnallisia suorituksia. Lenkkitamineet esiin, ja pukeudun tarkoituksella liian lämpimästi pakkottaakseni itseni hölkäämään riittävän hiljaa tarvimatta kuitenkaan palella sen takia.

Töölönlahti Blackjack lähestyi minua facebookissa ja kyseli kunniallisista aikestani osallistua juoksutapahtumaan. Tarkoitus on kiertää Töölönlahtea ympäri, kukin omien voimiensa mukaan. Blackjackin saavuttaa kun kiertää kahden kilometrin radan 21 kertaa, yhteensä 44 km joten maraton tulee täyteen 20:lla kierroksella. toolonlahtiblackjack.com

Vuonna 2008 taivalsin täyden matkan, jouduin kävelemään varmaan kuusi kierrosta väsymyksen ja jalkoihin tulleiden rakkojen vuoksi. 2009 jouduin keskeyttämään 26 km kohdalla, kun krampit eivät päästäneet jalkoja enään suoraksi ja oli niitä rakkojakin. Saman vuoden elokuussa JUOKSIN ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen Helsinki City Maratonin. Okei, kahdessa viimeisessä ylämäessä oli pakko kävellä joska jalat kramppailivat älyttömästi. Loppusuoralla meinasin lentää täydestä vauhdista naamalleni asfaltille, kun krampit alkoivat lukitsemaan sattumanvaraisesti reisi- ja pohjelihaksia. Harjoittelu vuodelle 2010 alkoi viikko tuon maalintulon jälkeen.

Viimevuotinen minä juoksi vielä tammi-helmikuussa jopa 19 km lenkkejä 15 asteen pakkasessa, kun taas tämän vuoden malli pääsi 5,2 km kun pakkasta oli viisi astetta, ja joutui vielä kävelemäänkin pari kertaa. Uusin valmentajani herr Wegener otti minut leiriinsä maaliskuun puolivälistä 2010 lähtien, kun kuntoni oli silloin todella hyvä, ja laati uuden harjoitusohjelman. Se ei sitten sisältänyt kestävyysmatkojen kilpailutapahtumia, joten hiljaista on maratonrintamalla ollut. Muutenkin oli ihan perseestä koko ohjelma. Googlettamalla: juoksu maraton, tärähtää keulille seuraava teksti: "Maratonin juokseminen on hyväkuntoisellekin ihmiselle raskas fyysinen suoritus, johon valmistautuminen hyvissä ajoin on äärimmäisen tärkeää." Joten tottakai mä olen 21.5. Töölönlahtea kiertämässä - 21 kertaa, joo joo. Miksi en olisi?

Sunnuntai 27.2.
Saamarin selkä, kello kuudelta hereille. Kissan perkelekin sekoaa ja aloittaa tolkuttoman huutonsa, heitän sen saunaan jäähylle. Syön muroja ja mehua, ensimmäinen aamiaiskattaus loppuu klo 8 ja palaan takaisin nukkumaan. Pari tuntia myöhemmin kissa pääsee takaisin talon puolelle ja yhteisaamiaisella vedän pari kuppia kahvia ja pari kinkku-/juustoleipää. Kello 15 lounas on aurinkokuivatuilla tomaateilla ja pinjansiemenillä täytettyä kanaa, riisiä ja uunikasviksia, itseasiassa syön puolitoistakertaisen annoksen kuin edellisenä päivänä samaa tavaraa. Makaronilaatikkoa uppoaa sisuksiini puoli kuuden seutuvilla, ja heti kahdeksen jälkeen teetä ja pari leipää.

Marjo menee kilttinä tyttönä nukkumaan puoli yhdeltätoista ja minä jatkan mukanani kantamaani ja jo koko päivän lukemaani kirjaa (Ildefonso Falcones: "Meren katedraali" La catedral del mar ©2006). Tarina sijoittuu 1300-luvun Barcelonaan ja imee minut mukaansa juonenkäänteisiin. Kello yhdeltä on pakko pistää pakastepizza uuniin ja vilkuilen olkani yli inkvisition kätyreitä, tällainen nälkä täytyy olla paholaisen keksintöä. Pizzaa ahmiessani kiroilen ja tuuletan kirjan tarinan mukana, kolmelta yöllä se loppuu ja pääsen nukkumaan.

Tässä vaiheessa taitaakin teillä olla ainakin musat loppu, joten tähän väliin uusi biisi ja kohti loppufiaskoa.

terve, työtä tekevä, liikunnallinen

 laiska, heikko, haiseva, ruma

Surkeimmat taxi ridet TOP3
Sijalla kaksi on surullinen tarina joka alkoi Meilahden taksitolpalla. Kuski kertoi odottelevansa vakioasiakkaansa puhelinsoittoa, mutta sitä ei  ollut vielä kuulunut. Liikkeelle lähdettiin, mutta Kehä I:n kohdalla puhelin pirahti ja kohta kuski kysyi voisiko hän jättää minut Myyrmäkeen josta ottaisin itselleni toisen taksin - tämä kyyti ei maksaisi mitään. Normioloissa halvempi kyyti (lyhyempi matka) olisi ollut voittoarpa, mutta minulle taksi maksaa saman Kelan omavastuuosuuden kilometreistä riippumatta. Ja normioloissa olisin luultavasti käskenyt äijän keskittyä muuhun liikenteeseen ja ajaa (ja olla häiritsemättä), mutta nyt en viitsinyt olla bitch. Jos mä olen niin huono rahti tähän lotjaan ettei kannata mennä kotisatamaan saakka vaan mielummin dumpataan puolimatkaan, niin pidä tunkkis.