Vitun hyvää vuosipäivää kaikille

Olin lähdössä lenkille pari päivää sitten, ja pitelin käsissäni niitä samoja lenkkareita joita en ehtinyt edes uutena kokeilemaan viime vuonna ennen kuin hommat lähti lapasesta.
Onko siitä tosiaan jo vuosi mennyt?

13.3.2010 ensimmäiset selkäkivut iskivät ja vielä kaksi viikkoa kitkuttelin töissä kunnes tyrmäysisku tuli ja kaatoi minut yhteiskunnan elätiksi. Mutta että vuosi tekemättä mitään hyödyllistä työtä, tai ylipäätään mitään, sehän on luonnon vastaista käyttäytymistä. Kai olen siinä ajassa löytänyt elämälleni tarkoituksen - no en. Entäpä kiitollisuus jokaisesta uudesta päivästä - paskat, ja kenelle? Kai sulla on kuitenkin harmonia universumin kanssa - pidä sinä omatunto siellä turpasi kiinni! Ihan perseestä koko tauti ja vuosi elämää on mennyt vessasta alas. Kenen on vastuu?

Wanha tyyli - tästä lähdettiin rikkomaan...

Uusi wc-istuin ei ollutkaan vedenpitävä, vaan lirutti huudeltaessa lattian märäksi. Käyttökieltoon koko putka viikonlopuksi ja mies ilmestyi paikalle maanantaina. Kävi ilmi ettei vika ole asennuksessa, vaan itse pytyssä on tiivisteet lintassa valuvirheen johdosta. Rautakaupassa huomaan ettei minulla olekaan se pytty jonka olen ostanut, vaan puolta halvempi. Ihmeellistä sinällänsä etten kilahda, vaan totean asian tyynen rauhallisesti. Samalta sylttytehtaalta ne molemmat istuimet tulevat ja sisältävät saman huuhtelumekanismin. Myyjäkin on sitä mieltä että voisihan sen parempaankin vaihtaa, mutta haluavat ihan päättömästi välirahaa. Muutun Darth Vaderiksi ja käynnistän kuristussäteeni. "Jos haluatte välttämättä pelata tämän näin niin olkoon, mutta uuden pytyn on parempi olla kunnossa tai tämä tulee teille niin kalliiksi, että kaiken tämän jälkeen sinun olisi kannattanut antaa se parempi pytty minulle nyt ilmaiseksi." Hän levittelee käsiään.

Kelan central byroonkin kanssa alkoi myös tökkimään. Olin ajanut taksilla 5.1. lääketiputukseen Meilahteen ja hoitanut taksille kupongit ja maksanut omavastuuosuuden, ihan kuten siihen saakka aikaisemminkin - paitsi ettei minun ole tarvinnut enään vuoden 2010 lopussa maksaa itse mitään. Vuosi on kuitenkin vaihtunut ja se on Kelassa ilmestyspäivä jolloin kaikki saavat ansionsa mukaan. Yritän puhelimitse selvittää mikä on ongelma jos kerran edellisellä viikolla (siis viime vuonna) homma on ollut ok, ja olen tämän uuden vuoden puolella toimittanut parikin lääkärin B-lausuntoa paikalliseen Kelaan. Eikö näistä tiedoista käy ilmi ettei mitään muutosta ole tapahtunut, sama tauti samat oireet. No vittu ei. "Voisitko pyytää lääkäriltä todistuksen että olet tuona päivänä ollut oikeutettu ajamaan taksilla?" "Meinaatko että Wegener on ollut viikon talvilomalla juuri tuona päivänä?" "Olisi helpompaa jos sulla olisi sellainen todistus, vaikka loppuvuodeksi." "No mä ajattelin parantua, mutta unohdetaan sitten se." "Ööö tuota siis..." "Joo moi nyt, mä hommaan teille lippuja ja lappuja." Saatana että ei mene mun jakeluun tuo ajatuskuvio.

Onneksi viihde-elektroniikka palasi kotiin ilman lisälaskua. Videotykki alkoi toimia kun irroitin ja kiinnitin lampun pari kertaa paikalleen, ja sain takuuvaihtopleikkarin rikkinäisen tilalle. Tykki toimii edelleen, mutta pleikkari saa kohta lähdöt tästä mökistä. Se lataa pelin sivuja verrattuna talon toiseen laitteeseen 2-3 kertaa pitempään. Asensin jo koko järjestelmän uusiksi ja siihen meni 14 tuntia + tunnin asennus uusille ohjelmistoille niin itse koneelle kuin pelillekin + tunnin pelin esiasennus kovalevylle. Ei muutosta mihinkään. Olen katsellut elokuvia digiboksin kovalevyltä kohtaus kerrallaan aina kun pleikkari lataa uutta rataa tai autoa, mutta nyt maljani on ylitsevuotava. Jos Bigi, Ville tai Elvis luette tätä niin saatte varautua uuteen vaihtorumbaan.

Ensimmäinen kymmenen kilometrin juoksulenkki on pitkästä aikaa takana ja kaikkeni jouduin antamaan etten sortunut kävelemään. Typerästi muistelin että tässä ja tässä lämpötilssa olen käyttänyt näitä tai noita tamineita. Niin olen, mutta olen myös ollut kykenevämpi kovempaan vauhtiin ja sitä kautta kehittänyt ruumiinlämpöä. Kunnon aloittelijana syöksyin matkaan ihan liian kovaa ja kun voimat ehtyivät niin kylmyyskin iski. Itse asiassa tein saman mokan kaksi kertaa peräkkäin viikon sisällä. Hieno tunne kun pakkastuuli puskee voimalla tuulipuvun housut kiinni reiteen ja kylmyys alkaa jo polttelemaan. Suhinakankaan alla on kun on seuraavana iho, ei pitkiä kalsareita. Se jälkimmäinen lenkki piti typistää kahdeksaan kilometriin ja kun kerran annoin periksi ja kävelin, niin sitten kävelin melkein kolme kilsaa koko reissusta. Ei ollut let's go meininki. Selän tukirakenteet ovat päässeeet surkastumaan/ veltostumaan ja mies juoksee "lysyssä". Askel on polvia rasittava - enkä näin voi syöttää voimaa jalkojen lihaksiin oikein. Treeniä, treeniä...

Keuhkolääkäri soitti viime viikolla ja kertoi arvojen olevan kuin terveellä ihmisellä. Olin hieman hämilläni koska luulin homman ottavan takapakkia, mutta jos johonkin kohtaan on pakko ottaa hyviä uutisia niin otetaan tähän, tämä muu hässäkkä on vain maallista. Hetkinen, onko ilmassa yhteyttä universumiin? Olen erittäin kiitollinen naislääkärille uutisista ja sovimme uusia kontrolliaikoja laboratorioon ja itse pääkallopaikalle. Kerron Kela-show:sta ja hän arvelee sen päätyvän vielä omalle työpöydälleen. "Parempi hoitaa se samantien kuntoon." Olen edelleen kiitollinen hänelle.

Tähän on tultu - eläköön uusi toiletti!

Uusi putkimies ilmestyy torstaiaamuna oven taakse uusi, oikea pytty kainalossaan. Vanhan poisto ja uuden asennus käy ammattimaisen sujuvasti, samoin hänen tahdikas käytöksensä. Häntä on ilmeisesti varoitettu. "Juu, kaikki on kuulemma mennyt metsään tässä kaupassa, mutta nyt hoidetaan kuntoon, Firman piikkiin." Saumauskin tulee oikeaan sävyyn eivätkä vedet lainehdi lattialla, joten uusi wc on ovea ja listoja vaille valmis.

Käsilääkäri soittaa röntgenkuvasta ja kyselee käden vointia. "Onhan se vähän arka, eikä kestä nopeita liikkeitä." Sovimme uudesta käynnistä kuvauksissa, mutta en kerro hänelle että pakkaan samalla sisäfutiskamojani reppuun, en kertonut keuhkolääkärillekään. Nerokkaasti olen keksinyt ottaa mukaan nyrkkeilyhanskan suojaamaan oikeaa kättäni ja puolustajana ei tarvitse juosta keuhkoja verille. Teoriassa. Viiletän välillä kentällä ihan täböillä vastustajan maalilla ja Koskenniskan (tuttu kaveri) kanssa painiessani kaadun juurikin sen murtuneen käteni päälle. Nyt kaikki lukijat pidättävät henkeään ja miettivät mitä seuraavaksi - ei mitään. Kekki ylös parketilta ja pallon perään. Loppupelin kättä kyllä jomotti, mutta seuraavana päivänä se oli kuin uusi. Arkuus oli poissa ja sain käden nyrkkiin ja auki todella nopeasti. Sopivassa asennossa se kuitenkin alkaa huutamaan hoosiannaa jos yritän nostaa sillä yli kahden kilon painoista tavaraa. Enpä siihen en enään juurikaan kiinnitä huomiota, paitsi jos tökkään väärän sormen kipeästi jotain vasten. Tällä viikolla kävin jo toisen kerran hanskan kanssa pelaamassa, ja nyt tuli monta hienoa maaliakin. Missä olivat Urheiluruudun kuvaajat?

Nyt on siis sunnuntai ja Marjo palaa Hollannista huomenna, työmatka on kestänyt silloin viisi päivää. Sen verran tv:n katselu ja pelaaminen on ruvennut tympimään, että eilen kävin veljeni luona saunassa ja tänään blogin kirjoittaminen tuntui hyvältä idealta. 

Ehdin toki tänään käydä autolikkeessä, koeajossa Mini One. Makee kottero jossa oli jopa parempi alusta kuin olin odottanut, ja olin odottanut aika paljon. Moottori oli vain surkea 55 kw/ 75 hp, eli eipä vaimon kaipaamaa lähtöä sillä valkene. Silti se jäi vähän kaihertamaan.

Kuvassa kolme pehmeää: pallo, hanska ja tuon jätkän pää.