Italiassa 5. päivä

25.6. perjantai - juhannusaatto

Maailma (tai ainakin anoppi) kaatuu

Torilla tuntuu olevan tunnelmaa, mutta toi jätkä pilaa kaiken

Päivän suunnitelmana on leirin jakautuminen kahtia: Vähäraution orkesteri suuntaa auton kohti Torinoa, ja Kekin duo jää maleksimaan kulmille.

Aamupalan keskeyttää puhelinsoitto Ivalosta, Marjon ja Jounin äiti on joutunut aivoinfarktin takia sairaalaan.
Oikea puoli on halvaantunut eikä hän pysty tietenkään liikkumaan - eikä myöskään puhumaan tai kirjoittamaan. Jotain tärkeää on mennyt hermokeskuksessa tai synapseissa tai mitokondrioissa tai kannentiivisteen pulteissa rikki. Kaikesta huolimatta suunnitelma pitää, vaikka riehakas tunnelma katosikin.

Kirjastossa yritämme nettiyhteyttä, näillä on täällä oma kunnan serveri mihin koneet loggaavat itsensä sisään, ja jokaisella asukkaalla on omat tunnuksensa. Lainaan kirjastotädin tunnuksia , mutta laihoin tuloksin.
Yhteys on hidas ja koneet from the 80's, juu ei. 

Kävelemme tuuliselle keskus- aukiolle ja valitsemme ranta- kahvilan kahvitteluun. Supermarketin ja sen parkkipaikalle levittäytyneen torin kautta kotiin kaarrettuamme raahaamme kädet venyen ostokset ylös vuorenrinnettä. Paikalliset muuten näyttivät veden jakelupisteen, josta saa normaaliin lisäksi, kuplivaa ja mineraalivettä hanasta. Ilmaiseksi!

Klo 16:00 Marjon tuttu kollega tulee noutamaan meidät ja lähdemme lähikylään kohti hänen taloaan.

Saamme viettää hienon iltapäivän
(vähän paremman) perheen parissa. Ensiksi reipas lenkki koiran kanssa vuorenrinteellä,
jonka aikana hammasta purren pyyhin hikeä
otsalta ja yritin vain pysyä naisten vauhdissa. 

Perheen englantilaisen isän saavuttua töistä paikalle me miehet ja Marjo katsoimme tv:stä tuoreimmat jalkapalloilun uutiset, ja spekuloimme voittajaa. Äidin ja kahden teini-ikäisen tyttären saatua hienon illallisen valmiiksi, istumme ruokapöytään. Isäntä pöydän toisessa päädyssä ja "kunniavieras", siis mä (vain koska minulla on munat), toisessa päädyssä. Vähän kävi protokolla jännittämään, mutta kyllä se siitä suttaantui kun pääsin kertomaan meidän fiksujen ja filmaattisten suomalaisten kansakunnasta.

Oletteko koskaan ajatelleet että jos kaikki Suomen junteimmat ja rumimmin pukeutuneet perusurpot kokoontuisivat yhteen, niiden tunnusbiisi olisi luultavasti Kari Tapion "Olen suomalainen", jota kaikki vetäisivät joukkokaraokessa koko illan. Sehän on italialaisen Toto Cutugno:n "L'Italiano" -käännösiskelmä (siis alkuperäisesti: olen italialainen, siis ainakin noin teorissa about). 

Saunastahan sai monta hauskaa yksityiskohtaa kohottamaan suomikuvaa, lopuksi kerroin suihkuseikkailustani pari päivää sitten paikallisella uimahallilla. Kun olimme poistumassa hallista menin suihkuun normaalisti, mutta kun suihkun jälkeen käännyin huomasin miesjoukon tuijottavan. Tiesin että jotain on pielessä, ja sitten näin toisella seinustalla rivin saluunan ovilla varustettuja suihkukoppeja, oivalsin ettei alastomuus ole ihan yhtä liberaalia täällä kuin himassa. Olin käynyt uikkareiden kastelusuihkussa, mutta koska ne olivat jo kuivat heitin ne olalle ja marssin kuin paraatissa kassit heiluen pukuhuoneeseen vetämään vaatteet päälle. Olisin laittanut tapauksesta tähän valokuvankin, mutta vaimo kielsi.

Ilta ehti jo pimentyä ennen kuin isännät palauttivat meidät majapaikkaan, mutta hauskaa oli koko rahan edestä. Crazie mille.