Italiassa 4. päivä

Torstai 24.6. Mounte Isola

Tänään sitten uudestaan lauttarantaan ja kohti turistirysä Mounte Isolan saarta. Koska olen unohtanut myöskin päähineen, alkaa päivä supermarketin kautta josta tarttuu mukaan valkoinen lippis kolmella raidalla.

Lautalla vasta tajusin että paluukyytejä on vain kaksi, toinen lähtee samaan aikaan kuin Italian peli alkaa ja toinen vasta pelin jälkeen. Paluumatka kestää huomattavasti pidempään kuin meno, koska lautta kiertää saarta ja jos ottaisimme ekan lähdön niin näkisimme baarissa pelistä vain viimeisen vartin.

Paskan paska, sen kerran kun olisi voinut kokea MM-jalkapallon lopputurnaushuumaa kannattamalla sini-valkoista joukkuetta suuren joukon kanssa, ja odottaa niiden vielä oikeasti voittavan, niin me leikitäänkin turistia.
Missä täällä on pelastusliivejä, eihän rantaan ole yli kilometriäkään.

Astuttuamme maihin menemme syömään siihen ensimmäiseen pyydykseen joka on viritetty laiturin viereen. Laskussa on takseista tuttu lähtotaksa (coperto)
2,40 eur/hlö, lautasista, haarukoista ja juomalaseista peritty kattausmaksu. Tämä on ihan yleistä tässä maassa, sattuipahan nyt ensimmäisen kerran kohdalle.

Vespa poikineen

Päivä kävellään skootteriden seassa ja aurinko pehmittää äijää koko ajan. Varsinaisesti en keksi mitään sykähdyttävää nähtävyyttä, mutta actionpäivä täällä ajamalla polkupyörälla saaren ympäri olisi täällä omiaan, tai rullaluistella tai juosta...
Juuri nyt pelkkä kävely kuitenkin riittää vetämään mittarin punaiselle.

Ei ihan paska maisema

Parikymmentä minuuttia ennen paluumatkaa kuulemme kahvilassa että maksimissaan puolen kilometrin päässä on jäätelöbaari jossa Italia-Slovakia? peli EHKÄ näytetään. Vartti lautan lähtöön ja pähkäilen lähdenkö tarkistamaan asiaa, mutta rouva päättää et en lähde, joten keskityn jäätelöön ja kahviin. 9 minuuttia lähtöön niin sama nainen kun saa omat kahvinsa juotua (minä en ihan) tokaisee: "Käypä katsomassa se baari"

Voi sun helvetti! Loput syömiset jää pöytään kun kiihdytän warp-nopeuteen. Jolkottelen jo hyvän matkan päässä laiturista kun laiva tulee näkyviin, vielä parisataa metriä ennen kuin on pakko kääntyä. Baari vihdoin löytyy ja kun kysyn että näytättekö pelin, niin tyttö ponkaisee penkistään kuin pistettynä: Italia! Ilmeisesti näyttävät kunhan vaihtavat kanavaa, ja minä singahdan paluumatkalle. Laiva on ohittanut jo minut ja kaartaa kohti laituria kun vedän ihan benjohnssonina skootteriden keskeltä ja taklaan Marjon pois jonosta.

Matkalla rouva kuulee selostuksen lähibaarin terassilta ja vaatii menemään sinne koska peliä voi katsoa ulkona. Siellä sitten tihrustetaan 14" matkatelkkarista Italian konttaamista kahden tarjoilijan ja yhden paikallisen asiakkaan kanssa, ja auriko perkelekin paistaa ruudulle niin ettei kärpäsen kakan kokoisista pelaajista meinaa nähdä mitään. Tunnelmaa - juhuu!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Toiselle puoliajalle siirrymme jäätelöbaariin josta löytyy isompi telkkari ja videotykkikin. Kaikki kymmenen ihmistä seuraavat peliä tykiltä, mutta koska totean kuvanlaadun ihan paskaksi olen ainoa joka istuu eri suuntaan ja katsoo peliä tv:stä. Italia häviää ja putoaa jatkosta, tunnelma on edelleen ju-huu.

Lorvailemme romanttisessa iltaruskossa kunnes puolentoista tunnin paluumatka alkaa. Matkan viimeisen puoli tuntia saamme olla ainoat matkustajat laivalla.

Kävelemme laiturilta ylös kukkulalle, mehut puristava viimeinen kilometri ja romantiikan voikin unohtaa loppuyöksi, koska me nuk...zzz zzz zz