Aamupalan jälkeen laskeudumme koko orkesterin voimin Pisognen kylä-pahasen keskustaan (n. 10.000 asukasta - kunnes seuraava kylä alkaa ihan vierestä) etsimään apteekkia. Sata metriä kävelyä ja se on siinä! Paitsi ettei ollutkaan, täältä ei saakkaan reseptilääkkeitä vaan meidän pitääkin mennä ostoskeskuksen isoon apteekkiin. Kävellessämme sinne törmäämme sattumalta Marinaan ja lapsiin, ja hekin lähtevät vielä mukaan tulkkaamaan.
Apteekkari nyökyttelee päätään ja tutkii reseptiäni, sitten saan paketin kortisonia: 4,85 euroa. Marjo oli jo kaivanut satasen valmiiksi kun odotteli perhekokoisen vatsansuojalääkkeen hintatasoa. Mies kysyy haluanko kuitin korvauksia varten, mutta kieltäytymällä päätin tarjota tämän kierroksen yhteiskunnalle. Kahvilassa istuessamme Andrea tilaa alkoholittoman aperitiivin jota paikalliset kuulemma ryystävät. Maku on kuin Camparissa,
ja kerron ettei suomalainen tuollaista juo ilman alkoholia.
Päivä vietetään talolla puutarhassa loikoillen ja tulevia päiviä suunnitellen. Lapsiperheen aloittaessa nukkumaan-show:n,
me lähdimme alas kylään syömään. Marina, Andrea ja Caterina odottivatkin siellä meitä ja siirryimme Pizzerian terassille.
Yllättävää kyllä, pizza oli melkeinpä pliisun makuista, suomalainen pitsa on runsaampaa ja rasvaisempaa.
Ruokailun jälkeen käymme hakemassa rantakahvilasta kylän parhaat jäätelöt ja juttelemmemme nauttien järven maisemista. Iltaa kohden nousee ukkosmyrsky ja Marjon kanssa lähdemme romanttiselle autoretkelle kaatosateeseen.
Ajamme toiselle puolelle järveä hotellin liepeille muistelemaan kahdeksan vuoden takaista reissuamme täällä.
Vasemmalla: taideteos rantabulevardilla
Oikealla: Lago d'Iseo - tyyntä myrskyn edellä.
ja kerron ettei suomalainen tuollaista juo ilman alkoholia.
Päivä vietetään talolla puutarhassa loikoillen ja tulevia päiviä suunnitellen. Lapsiperheen aloittaessa nukkumaan-show:n,
me lähdimme alas kylään syömään. Marina, Andrea ja Caterina odottivatkin siellä meitä ja siirryimme Pizzerian terassille.
Yllättävää kyllä, pizza oli melkeinpä pliisun makuista, suomalainen pitsa on runsaampaa ja rasvaisempaa.
Ruokailun jälkeen käymme hakemassa rantakahvilasta kylän parhaat jäätelöt ja juttelemmemme nauttien järven maisemista. Iltaa kohden nousee ukkosmyrsky ja Marjon kanssa lähdemme romanttiselle autoretkelle kaatosateeseen.
Ajamme toiselle puolelle järveä hotellin liepeille muistelemaan kahdeksan vuoden takaista reissuamme täällä.
Vasemmalla: taideteos rantabulevardilla
Oikealla: Lago d'Iseo - tyyntä myrskyn edellä.
pliisut pizzat sulla on housuissas. italiassa pizzat ovat selkeitä kokonaisuuksia kun taas suomessa pizzaksi kutsutut lätyty on kuin kaatopaikkoja eli everybody tyyppisiä jauheliha-kinkku-ananas-aurajuusto-jalapeno-katkarapu-salami-valkosipulipiirakoita.
VastaaPoistaAivan totta! Ja yleensä vielä kokki peittää erheensä tuhdilla kerroksella juustoa, jolloin "pizzan" ulkoasukin muistuttaa kalpeaa kuuta. Dennisissä on kyllä hyvät...
VastaaPoistaKomeat maisemat on teillä ollut, kyllä tuolla sielu lepää ainakin näkymien puolesta.